Suomen Retkimelojat ry Finlands Långfärdspaddlare rf

Vuorovesi eli vuoksi ja luode

 

 

Tapahtui ASKR-retkellä (Arctic Sea Kayaking Race & Ramble) Pohjois-Norjassa: Sinä aamuna oli melottu vasta tunti–puolitoista kun norjalaiset vetäjät veivät meidät maatauolle saareen ja ilmoittivat, että tähän jäädään pariksi tunniksi.  Suomalaisporukassa heräsi kapinamieli: melomaan tänne on tultu eikä makaamaan. Ihan tarpeeksi oli muutenkin kestetty norskien hilipatipippaa-meininkiä, haitarinsoittoa, tanssia ja yhteishoilausta kunnon yöunien ja kunnon päivämatkojen sijaan. Suomalaisporukka ilmoittaa, että haluaa jatkaa matkaa nyt. Mikäs siinä, sille näytetään reitti seuraavaan taukopaikkaan, tavataan siellä. Lopulta suomalainen etujoukko pääsi perille ehkä varttia ennen pääjoukkoa: isännät tiesivät, milloin vuorovesi kääntyy. —Markku

Koska sekä Norjassa että Ruotsissa ja maailman merillä – sisämeriä kuten Välimeri ja Itämeri lukuunottamatta, vuorovesi kuuluu melojan arkeen, muutama sana aiheesta. Vuorovesihän johtuu kuun vetovoimasta, ja vesi nousee  ja laskee (luode) reilun  kuuden tunnin välein. Vuoksi, nousuvesi,  nousee ja luode, laskuvesi laskee kahdesti vuorokaudessa.  Vuoroveden korkein ja matalin hetki siirtyy joka päivä karkeasti tunnilla. Vuorovesitiedot ovat siten  päivä- ja paikkakohtaisia.

Kuunkierron aikana kahdesti – uuden kuun ja täysikuun aikaan – esiintyvät voimakkaammat nousu- ja laskuvedet. Tällöin maa, kuu ja aurinko ovat samalla linjalla. Kahdesti kuussa vähäisemmät nousuvedet ilmenevät kuun ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen aikana, jolloin kuu on kauimpana maan ja auringon väliseltä linjalta.

Vuorovesi vaihtuu noin 6 tunnin  45 minuutin välein. Vuoroveden käännekohta siirtyy joka päivä noin tunnin myöhemmäksi.

Vuorovesi on helpointa selvittää vuorovesitaulukosta. Taulukossa kerrotaan yleensä vedenkorkeuden vaihtelu (englanniksi range) eli kuinka monta metriä matalan ja korkean veden välinen ero on. Näitä on myös internetissä. Vuorovesitaulukosta kannattaa kesäkuukausina tarkastaa, onko kesäaika otettu huomioon vai pitääkö taulun kellonajat itse muuttaa kesäaikaan.

 

Trearddur Bayn vuorovesitaulukko yhdelle päivälle
KUVA

Treaddur Bay Walesin Angleseyssä on suosittu melontakohde. Sen hiekkaranta on nousuveden huipulla parikymmentä metriä tieltä mereen, tai laskuvedellä 200 metriä tieltä veteen. Rannalla vuoroveden korkeus vaihtelee useita metrejä.

Sininen kuvio kuvaa veden nousun muutosta tiettynä päivänä ja kellonaikana. Taulukosta kuvion vasemmalla puolen näkee eron metreinä sekä täsmälliset vuoksen ja luoteen kellonajat.

Tulvavuoksia esiintyy uudenkuun ja täydenkuun aikana. Silloin vuoksen ja luoteen korkeusero voi kasvaa entisestään. Silloin sininen kuvio olisi hieman korkeampi ja jyrkempi.

Treaddur Bay, Wales vuorovesitaulukko, tulostettu BBCn sivulta päivälle 25.2.2014 http://news.bbc.co.uk/weather/coast_and_sea/tide_tables/11/479/

Monilla alueilla vuorovesivirta voi olla melontanopeutta suurempi, jolloin vastakkaiseen suuntaan tahkoaminen on turhaa työtä. Aikataulua on hyvä sovitella vuorovesien mukaan.

Virtauksen voima muuttuu veden noustessa ja laskiessa. Vuorovesivirtaus on heikoin vuoroveden suunnan vaihtuessa.  Virta ja veden korkeuden muutos ovat suurimpia aina kolmannen ja neljännen tunnin aikana ylä- ja alaveden välissä.

Kuva alla näyttää, kuinka lähellä ylä- ja alaveden hetkeä virtaus vähenee. Vesi nousee tai laskee nopeiten nousu- tai laskuveden kolmannen ja neljännen tunnin aikana.

KUVA

Mistä tietää, kuinka nopea virta on?

Joissakin merikorteissa virran nopeus on merkitty kartalle. Kaiken suunnittelun ohella kannattaa myös luottaa omiin havaintoihin vuorovedestä.

Vertaamalla omaa kulkusuuntaansa kahteen kiinteään peräkkäisellä linjalla olevaan pisteeseen saa helposti selville, miten paljon vuorovesi sortaa kanoottia. Sorto tarkoittaa kulkulinjan siirtymistä, jonka tuuli ja virrat aiheuttavat. Samalla näet kuinka nopeasti virta siirtää ja mihin suuntaan?

Virran vaikutusta voi kompensoida lossaamalla. Siis meloja haluaa meloa sivulle, mutta meloo sinne kylki edellä keulan sijasta. Onkin hyvä harjoitella linjassa pysymistä, virrasta huolimatta. Pieni varoitus vielä: kokeile tätä vain paikassa, joka kartan mukaan on turvallinen eikä ole riskiä päätymisestä voimakkaan virran mukana liian kauas ulkomerelle tai muuten ikäviin paikkoihin.

Jos kajakki on virtaan nähden poikittain, virta voi viedä sitä liikaa sivuttain. Reitti suunnitellaan siten, että virran suunta ja nopeus otetaan huomioon. Meloja siis todennäköisesti meloo ihan muuhun suuntaan kuin kohteeseensa, mutta melonta ja virta yhdessä vievät oikeaan paikkaan. Kaikessa suunnittelussa pidetään turvavarat, eli meloja tietoisesti päätyy kohteensa yläpuolelle virtaan nähden eikä vahingossa ohi kohteen.

Reitin suunnittelu virtaavissa paikoissa

Vuorovesi rytmittää myös vesillelähtöaikoja. Hankaliin paikkoihin melotaan vähäisimmän virtauksen hetkellä. Vuoroveden nopeus vaikuttaa myös siihen, miten suunnistetaan. Jos pitää meloa vaikka kilometrin mittaisen vuonon poikki, mutta vuorovesi virta liikuttaa samanaikaisesti viiden solmun (yli 9 kilometrin tuntinopeudella), on ylitys suunniteltava siten, että virta otetaan huomioon. Tämä tarkoittaa, että joko yli mennään sellaisesta kohdasta, missä sen hetkinen virran suunta ja nopeus auttava matkanteossa. Vaihtoehtoisesti odotetaan, kunnes virta on heikoimmillaan tai kääntyy suopeaksi. Käytännössä virran aiheuttama siirtymä (melontaenglanniksi transit) voi olla etu, jos se otetaan reittisuunnitelmassa huomioon.

KUVA

Iso nuoli (V) kuvaa vuoroveden virtaussuuntaa. Matka kohteesta A kohteeseen B suunnitellaan siten, että vuorovesi ei pääse viemään ohi kohteen. Ensin otetaan suuntaa vastavirtaan kajakin kokka luoteeseen ja melonnan aikana siirrytään myötäisessä virrassa lounaaseen,  lähelle kohteen rantaa. Tämän siirtymän voi laskea, jos tietää vuorovesivirran nopeuden ja oman nopeutensa.

Suunnitelmiin sisältyy yleensä tarkka aikataulutus: ei vain kannata lähteä liian voimakkaan tai väärän suuntaisen virtauksen aikana.  Vuorovesivirrat voivat olla nopeampia kuin melojan vauhti. Pelivara on aina jätettävä siten, että virta tuo kohti kohdetta eli ennakoiden. Vastavirtaan pyrkiminen on raskasta eikä sinne edes pääse, jos virta on voimakas.

Vuorovesivirtaus vaikuttaa myös matalikoilla: niille voi syntyä aallokoita tyynelläkin kelillä. Veden virtaamaan ollessa tuulen kanssa vastakkainen aallon korkeus kasvaa. Kapeikoissa vuoroveden virtaus luo koskenomaisia paikkoja.

Vuorovesi nousee myös matalien rannikoiden jokia ylös. Joen virtaamisen ja nousuveden kohdatessa syntyy joskus kynnyksiä jokeen. Jo viikingit tunsivat ilmiön.

Kanoottia rantaan nostaessa kannattaa katsella, missä ovat meren tuomat  levärannut. Leiri sijoitetaan reilusti sen yläpuolelle. Hetkeksikin rantautuessa nosta kajakki nousuvedellä tarpeeksi korkealle, vuoksi voi yllättää nopeudellaan.

Retken suunnittelu ja valmistautuminen vuorovesimelontaan

Ennakkosuunnittelu ja valmistautuminen vuorovesi melontaan alkaa kartan ja vuorovesitaulukon hankkimisella.

Tarkista perustiedot kartasta: miten vanha kartta on, mikä on sen mittakaava ja mikä veden syvyyden mittayksikkö (metrit vai muut yksiköt). Sitten tarkista melontaretken ajankohdan mukaan perustiedot vuorovedestä: koska on korkein vesi ja koska matalin? Selvitä, mikä on veden korkeuden vaihteluväli eli kuinka voimakkaat vuorovedet ovat, ja onko tietoa virran nopeudesta? Onko taulukkosi kesäajassa vai pitääkö tämä aikaero laskea itse?

Melontaan vaikuttavat virran suunnat ja ajatellut matka-ajat. Milloin ja mistä on lähtö on tärkeä päätös, ja ota siinä huomioon miten virta liikkuu lähtöhetkellä. Selvitä mikä on oletettu matkan pituus ja kesto, ja alueella silloin vallitseva virran suunta ja miten se vaikuttaa matkasuunnitelmaan. Mieti myös varasuunnitelmaa, jos matka ei etene kuten ajateltiin.

Monissa paikoissa virta voi olla melojan vauhtia kovempi ja sitä vastaan ei kannata uuvuttaa itseään. Selvitä ja ajattele, niin pääset vähemmällä. Kysy myös paikallisilta melojilta neuvoa. Jotkut rannat voivat olla rantautumiskelpoisia vain tietyllä vedenkorkeudella esimerkiksi. He myös tietävät, missä vuorovesi yltyy koskimaiseksi, jos on yltyäkseen.

Rantautuessa on muistettava tarkistaa, onko vesi nousemassa vai laskemassa kanoottia rantaan jätettäessä. Näet yleensä rantaviivalla helposti yläveden rajan: esimerkiksi heinää ja levää oleva rantu voi merkitä edellisen yläveden korkeutta rantaviivalla.

Entäpä onko reitilläsi matalikkoja tai kapeikkoja, joiden kohdalle olisi hyvä tulla tietyssä vaiheessa vuorovettä joko virran nopeuden tai mahdollisen aallokon takia. Voiko reitin suunnitella siten, että meno ja paluu onnistuu  myötävirrassa? Se olisi usein optimaalista.

Kartoilla voi olla myös merkintöjä kuten virran nopeus, vesijättömaa alavedellä ja muita ilmiöitä, joita meillä päin ei esiinny tavallisesti. Perehdy niihinkin ennalta.