Suomen rannikon melonta 2004 – ja vähän avomerenkin…

Suomen rannikon melonta 2004 – ja vähän avomerenkin…

Petri Paavonpoika

Lähtö sunnuntaina 6.6.2004 kello 17:36, hyvin eksytyn suunnistuskilpailun jälkeen. Bel-Ami S täyteen lastattu. On evästä: kiinteää, vettä ja olutta. Kajakki painaa arviolta 60 kg, ja siihen päälle 70 kg meloja. Valmistajan ilmoittama kantavuus 80 kg ylitetty n. 40%. Raskas meloa, mutta vakaa kulkija. Pikku-Pisille yöpymään, 22 km, 3 h. Kesäkeli, kesävaatteet.

Maanantaina 7.6. Tammion kautta Kotkan Harvassaareen 54 km, 9 h. Vastatuulta 1-15 m/s, jäljempi lukema ukkosvyöhykkeellä Viikarinsaareen mennessä. Kuivapuku tarpeen. Kirkonmaan selän ylitykseen lähtiessä ei näy vastarantaa. Sivuvastainen avomeriaallokko näyttää suuntaa…

Tiistaiaamun lämpötila 9 astetta. Ulkoreittiä Pernajan Härkäpäähän, myötätuulessa 52 km, 7.5 h. Keskiviikkona Onaslandetin eteläkärkeen. Tirmossa kauppa. Emäsalon jälkeen katoaa voimat. On levättävä. 31 km, 5 h. Keleissä ei valittamista.

Torstai 10.6. Helsingin Sirpalesaareen, 45 km, 8 h. Nousee vastatuuli. Kiertelen Villingin takaa. Santahaminan Hevossalmesta tultua alkaa hullunmylly: kova lounaistuuli syöksyy päin naamaa. Kaahaavat moottoriveneen sotkevat yhdessä tuulen kanssa mahtavia ristiaallokoita. Sissinä saarelta toiselle. Tämä ei ole lasten leikkiä.

Vihdoin Sirpalesaaressa. Suomalaisen Pursiseuran monitoimimies Mikko lämmittää saunan. Microsoftin seurue kutsuu päivälliselleen. Nukun yön pursiseuran saunan eteisessä.

Sisäreittejä Porkkalan niemen kärkeen. Upinniemen selän ylitys täysin tyynessä. Ylityksen aikana laskeutuu sankka sumu. Inkoon Porsö löytyy säkällä ja kompassilla. Porsön taakse Artisholmeniin, 61 km, 9 h.

Lauantaina 12.6. sisäreittejä Tammisaaren Grävöhön, lähelle Hangon rajaa. 65 km, 9 h. Matkalla pizzaa ja olutta. Iltaa vasten kertyy reissun ensimmäinen yli viiden tunnin yhtämittainen kajakissa istuminen.

13.6. Hankoniemen kierto. Pohjoistuulella helppo. Ihmetyksekseni Hangon kaupungista lähtiessäni ilmestyy etelätuuli. Saanko saaristomeren puolella ilmaisen kyydin? Eteläinen kuolee, ja luoteinen nousee. Siis vastainen. Se yltyy ja yltyy. Maihin Gunnarin saarilla. 37 km, 5.5 h.

Aamulla herään siihen, että tuuli ravistelee telttaa. Kova tuuli. Kuinkas näin? Pystytin teltan illalla suojaan. Tuuli on voimistunut ja kääntynyt lounaiseksi. Nousee huoli kajakista: se jäi saaren lounaisrannalle.

Vedenpinta on noussut lähes puoli metriä. Aallot ovat vieneet kajakin kivien väliin pahoinpideltäväksi. Takatavaratila on täynnä vettä. Pohjassa kosmeettisia vaurioita. Pohjan ja kannen kiinnityskohta vaurioitunut yhdestä kohtaa. Ei, vaan sittenkin kahdesta. Toinen vaurio on vanhempi, ilmeisesti ollut niin kauan kuin kajakki on minulla ollut. Myöhemmin löytyy vielä kolmas heikko kohta.

Pakkausteippiä pohjan ja kannen liitoskohtiin, ja takakuormatila on kuivempi kuin koskaan ennen. Vesille ei kuitenkaan ole menemistä. Tuuli on kääntynyt taas luoteiseksi. Makaan kallioilla, kuuntelen kun fööni kampaa männikköä.

Tiistaina 15.6. kello soi 04.00. Tuuli humisee, mutta kevyemmin. Pääsen vastatuulessa yli Hangon läntisen selän. Lövön lossin ohi Hamnholmeniin, Gullkronan selän laitaan. 40 km, 8.5 h.

Keskiviikkona rodeota Gullkronan selällä. Paraistenportin läpi, ja länteen Nauvon puolelle, 35 km, 7 h. Vastatuuliosuudet alkavat ottaa vakavasti voimille. Torstaiaamuna 4 km Nauvon lossille. Kajakin maastoutus. Bussilla kohti Ylä-Satakuntaa ja Jukolan Viestiä.

Kajakki löytyy koskemattomana maanantaina 21.6. Kesä on saapunut saaristoon. Liikkeelle ilman kuivapukua, ja ensimmäistä kertaa kesäaukkopeittoon verhoutuneena. Iniön Perkalaan 46 km, 6.5 h. Tiistaina Uudenkaupungin Nurmiseen, 65 km, 9 h. Kalliot ovat rosoisempia kuin Suomenlahdella tai Saaristomerellä, mutta niiden koloista vielä löytyy makeaa vettä. Tämä onkin viimeinen makea vesi pitkään aikaan…

Luvian Andetskerissä alkaa meriveden juonti. Tänne pääsee pikku myötäisen saattelemana, 70 km, 9 h. Sään Haltija ottaa omansa takaisin seuraavana päivänä: itätuulta 10-14 m/s. Kuivapukua todella tarvitaan. Vastaiseen luovimalla Porin Reposaareen (30 km, 5 h), jossa reissun toinen saunominen, ja jälleen kerran eväiden syöttö variksille.

Satakunnan maakunta kestää vain kaksi päivää. Juhannusaattona alkaa ruotsinkielinen Pohjanmaa. Rannikko on avoin, ja tuulee lounaasta. Tuuli tuo vettä Roslagenista asti. 2-4 m syvyydellä on kuin pesukoneessa. Ulos ja syvemmälle. Yli kymmenen metrin vedessä pystyy jo melomaan. Elämäni upeimpia aaltoja. Juhannusyöksi Kristinankaupungin Skaftungiin, 71 km, 9 h.

Juhannuspäivä on reissun kolmas päivä ilman kuivapukua. Närpiö Stora Roskan, 63 km ja reilut 9 h. Sunnuntaina 27.6. kokeilen yhden maatauon järjestelmää. Näin ehtii pitemmälle. 4.5 tuntia Korsnäsin Halmölle, jossa kylmää muonaa. Sitten 5 tuntia Waasan Torgrundille, hyttysiä syöttämään. Huomaan että en ole ajatellut seksiä viiteen päivään. Seitsemän peninkulman melonta päivää kohti näyttää riittävän…

Maanantaina syön runsaasti Sömmarön ravintolassa, ja käyn ostoksilla Raippaluodossa. Silti heikottaa. Huomaan olevani kuoleman vyöhykkeellä. Jos vielä lisään melomista ja vähennän syömistä, luisun mustaan aukkoon. Päädyn Maxmon Synnerskäriin.

Raippaluodon jälkeen meriveden suolapitosuus alenee selvästi. Vesi on myös kylmempää, ja siinä on vähemmän levää. Kaikki nämä ovat positiivisia seikkoja veden talouskäytön kannalta. Meressä on lintuja lauttoina. Näyttävät pigviineiltä, ja ääntelevät kuin naakat. 450 lentää ylitseni ilmeisen uteliaina. Asiantuntijan tekstiviesti arvelee lintuja riisloiksi.

Illan suussa 29.6. nousee vastainen. Jään Uusikaarlepyyn Sandöreniin, 47 km, 7.5 h. Tuuli sen kun voimistuu. Pietarsaareen vievälle selälle ei ole menemistä. Seuraa reissun toinen nollapäivä.

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä pääsen liikkeelle. Tuuli painaa edelleen vastaan. Kysyn Adön kalasatamasta reittejä Luodonjärvelle. Tuuli kuitenkin kääntyy kaakkoiseksi, ja seilaan myötäisessä ulkomerelle. Matkalla eksyn Larsmon saaristossa. Päädyn Kokkolan Trullögrundetille (63 km, 9 h). Upea paikka! Tunturimaista variksenmarjanummea, kalliota, makeaa vettä!

Matka jatkuu Kalajoen Letolle, alkuun myötäisessä ja sitten vastaisessa (61 km, 9.5 h). Syömistä ja juomista Lohtajan Ohtakarilla. Keski-Pohjanmaa kestää vain päivän. Tapaan Helsingin Melojien Riitan ja Markun. Ihailen Norkapp Jubileeta ja etenkin Expeditionia. Totean kuitenkin että Bel-Ami liukuu ylivoimaisesti…

Heinäkuun kolmas vie Pyhäjoen puolelle. Pohjoiskoillinen voimistuu, ja viimeiseen vitoseen kuluu 75 minuuttia. Niemi nimeltä Ulko-Harmi on mökitetty, mutta sekaan vielä mahtuu. Reilussa viidessä tunnissa pääsen vain 26 km.

Yöllä tuuli kääntyy, mutta ei tyynny. Poikkean ensimmäiseen niemennokkaan vaihtamaan ylle kokoneopreenipeitteen, ja tarkistamaan sääennusteen. Eteläistä 10-15 m/s. Viisi tuntia jatkuvassa surffissa. Tuentaa oikealle ja vasemmalle. Viimein pääsen pitkän karikon suojaan Raahen Saloisilla. Aprikoin, kummalta puolen kiertäisin vastaan tulevan saaren.

Nytkö kaadun? Nyt kaaduin. Pitäisi kai tehdä eskimokäännös. Mutta eihän minulla ole polvet reunuksen alla. Ne pitää saada sinne. Ei mene. Perse nousee penkistä. Vasen käsi irti melasta, ja kiinni aukon reunukseen. Nyt pysyy takapuoli penkissä, ja polvet saadaan paikalleen. Ryhdyn vaistomaisesti tekemään myrskykäännöstä oikealta. Ei, pitääkin tehdä Pawlata; ei ehkä ole tarpeeksi syvää myrskykäännökseen. Huomaan kuitenkin että en olekaan pää alaspäin. Tuuli ja aallot riepottavat kajakkia, ja nostavat vasenta kylkeäni kohti pintaa. Eskimokäännös on tehtävä vasemmalta. Työnnän melan vasemman pään kajakin pohjan päälle, ja teen ruuvikäännöksen vasemmalta.

Kaikki tavarat ovat mukana. Kuivapuvussa on lateksikaulus – en edes kastunut. Kokoneopreenipeite on tiukka, ja ohjaamoonkaan ei juuri tullut vettä. Matka jatkuu.

Miksi kaaduin? Kun olin karikon takana suojassa, menetin tarkkaavaisuuteni. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että se nosti terävää aaltoa jo parin sadan metrin matkalla. Kannelle kaatuva aalto kaatoi varomattoman melojan tuulta kohti. Näinhän kaadutaan useinkin koskessa, mutta harvoin merellä; merellä hyöky yleensä kaataa tuulen alapuolelle.

Matka jatkuu Raaheen, jossa Pizzeria Vero Moda liittyy sponsorien joukkoon. Pizza- ja merimies Timppa neuvoo reitin kanavaa myöten kaupungin läpi. Satamassa tarinoin juuri Reval-kajakin hankkineen kaverin kanssa.

Illaksi tuuli tyyntyy. Siikajoen Tauvossa päätän vielä jatkaa ylityksellä Hailuotoon. 75 km, 10.5 h. Hyttysiä.

Heinäkuun viidentenä nousee vastatuuli. Kiertelen Hailuodon länsirantaa, ja tuuli kiertää mukana, pysyäkseen juuri vastaisena. Marjaniemessä hän kääntyy pohjoiseen, ja sittemmin itään. Ei mahdollisuutta Perämeren ylitykseen. Puuhailen Isolan Paavon, eläkkeellä olevan luotsin, tervatun perinneveneen kanssa. Nukun Paavon mökissä, saunon.

Heinäkuun kuudes. Yhä itätuuli. Pitäisi kuitenkin kääntyä iltaa kohti. En malta odottaa Marjaniemessä, vaan läpyttelen hiljakseen Keskiniemeen. Keskiniemeen päästessäni tuuli kääntyy lännelle, ja edelleen lounaalle. Näyttää ylityskeliltä. Liikkeelle!

Melottuani muutaman kilometrin huomaan, että keli on viilentynyt. Keskiniemessä olisi pitänyt ottaa kuivapuku päälle – onhan edessä viiden tai kuuden tunnin ylitys. Jo niemellä paleli. Paluuta ei kuitenkaan enää ole.

Ohitan majakka Oulu 4:n. Tuuli yltyy. Näkyvyys heikkenee. Alan hiukan huolestua. Kolme tuntia Keskiniemestä lähdettyäni olen rajuilmassa. Näkyvyys on niin huono, että en usko löytäväni Ulkokrunnia kahdenkymmenen kilometrin päästä. Ukkonen jytisee.

Jos Ulkokrunni ei löydy, olen keskellä perämerta väsyksissä ja kovassa kelissä. Hailuotoon ei voi palata – se olisi vastatuuleen. Ainoa paikka, josta varmasti löytyy maata, on Suomen rannikko ja sen edustalla olevat saaret. Sinne on 30 km.

Käännän itäkoilliseen kohti Iitä. Vastoin tapojani olen tässä pitkässä ylityksessä varannut puhelimen käsille. Päätän ilmoittautua hätäkeskukseen tunnin välein. Jos ilmoittautumista ei kuulu, voivat hakea ruumiin pois. Helikopterilla ei taida ukkoskeliin sekaan sopia…

En saa yhteyttä hätäkeskukseen. Alueella on muuten hyvä matkapuhelinkenttä, mutta ukkonen leikkaa sen kokonaan pois. Tyyli yltyy, sataa. Ukkonen lyö veteen sadan metrin päässä oikealla ja vasemmalla. Aallot nousevat yli kaksi metriä korkeiksi kapeiksi harjanteiksi. Alla täytyy olla matalikko. Teen vuoroon tuentaa ja melaperäsintä. En usko, että kestän viittä tuntia. Ajattelen läheisiäni, ja valmistaudun lähtemään.

Äkkiä näkyy vasemmalla vaahdon seassa kiviä. Uskomatonta! Kivikko toimii aallonmurtajana. Menen sen taakse levähtämään. Kauempana näen toisen kivikon – tässä on kivikkojuotti. Sataa rajusti. Kuitenkin myös toisen kivikon takana on välillä nähtävissä jokin möhkäle. Lähden katsomaan. Kivikkojuottia seuraten löytyy luoto. Luodolla ollut möhkäle on kalamaja. Lukossa. On sen verran ruohon sitomaa irtomaata, että saan teltan pystyyn.

Luodon nimi on Pallonen. Nukuttuani pari tuntia on sää rauhoittunut. Jatkan ylitystä. Ohitan Ulkokrunnin, ja jatkan voimistuvassa myötäisessä Tiurasenkrunnille, johon saavun yöllä kello 01:30. 74 km, 9 h tehokasta melontaa.

Tornioon 58 km, 9 tuntia. Pitempään kuin kuvittelin; pitää nousta ylös kaksi koskea. Pääsen kumpaakin puoleen väliin melomalla, sitten kajakkia rantamatalassa vetäen. Merimelojaa vituttaa. Tornionjoen läntinen haara on ilmeisesti silti pääväylää helpompi reitti. Kajakin kanto linja-autoasemalle Moottorivene-Markun avustuksella, kapakointia, lopulta teltta pystyyn kaupungintalon pihalle.

Tähän asti jännittävin ja antoisin retkeni. Kuolemaa en ole ennen katsonut silmiin yhtä läheltä. Selvänä virheenä Perämeren tapauksessa voidaan kuitenkin pitää ainoastaan kuivapuvun ja neopreenipeiton pois jättämistä, vaikka keli oli Keskiniemestä lähtiessä jo viilentynyt.

Matka kesti 27 päivää, joista kaksi täysin nollapäiviä. GT-kartalta subjektiivisesti arvioitu kilometrimäärä 1324, ja melonta-aika 198 tuntia. Keskimääräinen päivämatka 49 km, ja nopeus 6.7 km/h. Yli 70 km päiviä kertyi neljä, ja yli 60 km päiviä 12.

Suomen rannikon melonta taitaa olla lastenleikkiä. ”Fem veckors söndagspromenad”. Kan vara så. Siitä voi tehdä hiukan jännittävämmän melomalla myös kovissa keleissä, ja harrastamalla pitkiä ylityksiä. Oma tohelointi vielä lisää jännitysmomenttia. Suomen rannikon voi meloa helpohkosti, kun taas esimerkiksi Norjan rannikkoa tuskin voi millään keinolla saada helpoksi reitiksi.

Kajakkia, jota kutsuttiin Belluksi, ei enää ole. Uusi kajakki on syntynyt. Hafsfarne Merenkyntäjä saa heinäkuun helteillä uuden pinnoitteen pohjaansa. Elokuussa hänet lasketaan yhdelle maailman meristä. Matkaamme yhdessä kunnes kuolema tai haaksirikko meidät erottaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s