Kesät talvet jokia alas lasketellessaan kauhojakansa istui totisena lähes kyykkyasennossa kaiket päivät. Niinpä jämähtäneenä kauhontakyykkyyn he nauttivat keittonsakin kyykyssä. Kyykkykeitto piti nestetasapainon kunnossa. Neopreenissä vietetty päivä kulutti nestettä ja lisäksi asu aiheutti hämmennystä jokien rantamilla lehmien perässä juoksevassa niittykansassa..

Myöhemmällä varhaisella kauhomiskaudella on tehty varmoja havaintoja kauhojaheimon siirtymisestä meren erämaihin. Kyykkykeitto alkoikin saada kyytipojakseen polvipullaa ja erilaisia makuulta paistettavia makkaroita, joita saaristolaiskaupoissa silloin oli tarjolla.

Myöhempääkin myöhäisemmän kauhontakauden alussa kauhovat kiertäjät
nousivat kyykystä ja alkoivat juoda jopa pystykahvia. Tästä on varmoja havaintoja
jo ammoisilta Hangon Regatan yörantautumisaikakirjojen kirjoittajien kirjoissa. Esimerkiksi kerrotaan, että nahkatukkainen erikoisen hajuinen Poppaukon (lue: Merihuru-ukko Shamaani) näköinen kauhoja ilmestyi hankolaiselle rantanakkikioskille puolenyön aikaan. Lyhtyjensä kanssa kiertelevät kruununvoudit huomauttivat makkaroita kiivaasti ahmivalle kauhojakietäjälle, ”että hän voi kyllä nauttia einekset, mutta hänen on poistuttava ranta-alueelta ennen auringonnousua, sillä tällä ei pidetä mitään karnevaaleja.”

Hyöhempää kauhomiskautta seurannut varhaisempimyöhäinen kausi taas tarjoaa runsaasti havaintoja julkisesta kauhojaheimon pystykahvin juonnista eteläisellä- ja läntisellä saaristoalueella. Todennäköisesti samaisen nahkatukkakauhojan on nähty nousevan ystävineen kyykkykaukaloistaan useiden saaristolaiskauppojen rantamilla. Uutta taas on se, että rohkeimmat yksilöt alkoivat uskaltautua jopa sisätiloihin, joissa oluttyyppistä kyytipoikaakin tarjoiltiin. Heidän nähtiin olevan erityisen kiinnostuneita pois kuljetettavaksi pakattuista olut pötkylöistä. Saatuaan kauhontakulhonsa lastattua, he katosivat horisonttiin. Ihan varhaisimman kauhontakauden jälkimmäisellä vielä myöhäisemmällä jälkipuoliskolla eli jaksolla on todettu, että monet kauhojavaeltajat kulkevat ikään kuin, kievarista toiseen. Mikä onkin ollut hyväksi rantaruotsalaisuuden kehitykselle ja paikallisten rantalaisten kukkaroille.

Nykyään vain arimmat kauhojakansan jäsenet karttavat näitä kievareita, joissa kauhojavaeltajakin alkaa olla lähes huomaamaton, joka viikottainen näky.
Useinkaan niittykansalainen tai rantaruotsalainen ei enään erota kauhojaheimon edustajaa muista kesävieraista, paitsi kuumina tuulettomina kesäpäivinä. Heidän on myös todettu muuttaneen pukeutumistapojaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Nykyään heimo pukeutuu mitä erilaisempiin väreihin ja kummallisiin asuihin, jotka ovat hyvin tiiviitä, tutkijan mukaan tämä selittyy ominashajulla, jota heimolaiset koittavat estää leijumasta ympäröivään ilmatilaan. Niin kauan, kuin asut ovat suljettuja onkin vaikea havaita kauhojaheimolaista kauempaa.

Varmaa tietoa on, että saarissa, joissa heimo on yöpynyt, on kuollut hyttysiä ja muita pienenpiä eläimiä laajoilta-alueelta. Selvästi kauhojaheimo yrittää vähentää näitä pienhyönteistuhoja, sillä saapuessaan Pääpoppamiehen (lue: PääMerihuru-ukko) valitsemaan saareen tai rantaan he menevät joukolla saunarakennuksiin, joita rannoilla runsaasti on edelleenkin (vaikka varhainen rantasuomalaisen heimo vetäytyi jo ammoin sisämaahan kaveeraamaan tuohikonttikansan kanssa).

Vielä ei ole näyttöä miten kauhojaheimolainen selviytyisi alueella, jolla ei ole saunoja eikä vettä. Tätä tutkimaan on asetettu työryhmä, jonka tehtävänä on soluttautua kauhojaheimoon, sen pääsaaren päämajan pääovesta, jonkin rituaalin yhteydessä. Ryhmää on valmennettu opettamalla sille heimon sanastoa ja lapakeppiliikkeitä, joita heimolaiset heiluttavat kyykkykauhoessaan.

Tarinat, joita on kuultu kyykkykauhojien pääsaaren ja lähespääsaaren juhlista, eivät anna paljoa toivoa soluttautumisen onnistumisesta. Nimittäin kauhojaheimosta liikkuu niin uskomattomia tarinoita, ettei moiseen porukkaan noin vain liitytä. Kerrotaan uskomattomista voimista, joita heidän Varapoppaukko tai Varapoppaukon tuuraja omaa (lue: Kaikki tai melkein kaikki Merishamaaniasteelle ajautuneet kauhojat). Saarella on puhuttu mm. nuotion hengille ihan jo alkuillasta, sekä usein makuuasennosta. Tämä kertoo sen, että kauhojat ovat varsin tuttuja näille hengille. Joku on jopa kuullut kuinka tähti lentää. Joidenkin juhlien jälkeen on kuultu myös laatan lentäneen. Nyt seuraamme lähisaarista ryhmän selviytymistä. Todennäkoistä on, että ryhmä paljastuu näille poppaukoille. Muutaman merishamaanin on nähty jopa sumussa ja pimeässä kiikaroivan yötaivasta aamuun saakka, näin tapahtuu vaikka olisi pilvistä. Todella hyvänäköistä väkeä.

Nyt on jo varmaa tietoa siitäkin, että lähespääsaaressa asustaa joku Vatikaanin lähettämä kätyri, uskallammekin olettaa, että ihmevoimat ovatkin jo saaneet valtauskontojen edustajat liikkeelle. No, me jäämme odottamaan raporttia.

Tutkija: Läheisen merialueen lähitutkimusyksikön Heimojen etäälätä tutkimisen osasto.

Lähdeaineisto: Varhaisimpien Merihuru-ukko Sahamanien aikakirjoitukset ja saariin tekemät kalliopiirrokset.

Väliaikatulos: Kyykkykeitosta on ollut todella pitkä matka pystypannuun sekä pystybaariin.

Merihuru-ukko Samaanien tutkija: Karolus Elopaeus