Oulujärvi-Kuhmo

MERIMELOJIEN  MELONTAVAELLUS OULUJÄRVI – KUHMO

1. Lähtö Helsingistä  tiistaina 5.7.2005 klo 8:30 seitsemän ihmistä (Johan + Ingrid + Musti + Leena + Tuomas + Auli ja Eerika),  seuran minibussi +  traileri ja määränpäänä Oulujärven pohjoisin kolkka Vaalan kirkonkylä  ja sielä paikallinen uimaranta.  Perillä Vaalassa klo 18:00. Kajakit purettiin trailerista, teltat pystyyn  ja ja Johan lähti viemään tyhjää traileria ja minibussia Kuhmoon. Me muut tutustuimme sillä aikaa Vaalan keskustaan. Matkamuistomyymälässä turisimme pitkään ystävällisten ihmisten kanssa.

keskiviikko 6.7 Johan oli edellisenä iltana Kuhmossa pysäköinyt trailerin ja minibussin paikallisen koulun pihaan ja saapui bussilla takaisin Vaalaan. Samaan aikaan puolilta päivin saapui myös Oulujärven tervareitistä kirjan kirjoittanut Pekka Jurvelin  (http://www.oulujoenreitti.fi/julkaisut/kirja/vaiettu.php) meitä tapaamaan ja innostus oli molemminpuolinen. Jurvelin oli useampaan otteeseen  vanhanmallisella veneellä soutanut vanhoja Kainuun tervareittejä ja tunsi hyvin Oulunjärven ja sen yläpuoliset vesistöt.

Lähtiessämme noin klo 14.30 Oulujärvi eli Kainuun meri oli tyyni. Kutsumanimi Kainuun meri on kuvaava sillä kyseessä on  suuri ja  avonainen vesistö, linnuntietä on pohjoisimmasta kolkasta Vaalasta itäisimpään pisteeseen  Paltamon Mieslahteen  60 km ja eteläisimpään pisteeseen Vuottolahteen  runsaat 50 kilometriä.  Oulujärven keskellä oleva Manamansalon saari  jakaa järven kahtia kahteen suureen selkään eli pohjoiseen  Niskanselkään ja eteläiseen  Ärjänselkään, joiden molempien selkien avonainen  osuus on noin  16 km * 16 km. Ärjänselästä koilliseen on kylkiäisenä vielä pienempi Paltaselkä joka on kahta edellistä pienempi ja rikkonaisempi vesialue.  Oulujärvi on kuuluisa yllätyksellisyydestään  ja on jopa vaarallinen. (http://193.209.59.6/page.asp?Section=1033).

Meloimme Manamansaloon Niskanselän pohjoisreunan saariketjua  pitkin ja reittinä Honkinen, Ala-Mulkku, Ylä-Mulkku (paikannimet herättivät hilpeyttä)  ja Kuostonsaaren lounaisosaan eli Luodelahdelle  jossa pidettiin illansuussa kunnon maatauko.  Sieltä jatkettin kohti Manamansalon itäpuoliskoa jossa oli tarkoitus yöpyä  Kultahiekan leirintäalueen lähitienoolla.  Mutta illansuussa  tuli myös pieni   matalapaineen rintama,  tuuli yltyi ja saimme nauttia virkistävästä sateesta.  Ollessamme miltei perillä,  pahimman ukkospuuskan laannuttua ja   päästyämme juuri  pitkän hiekkarannan edustalle missä määränpää eli  leirintäalueen mökit häämöttivät niin kaksi retkikunnan jäsenistä halusikin oikaista ja ottivatkin suoran kurssin kohti telttarantaa.   Mutta samalla he ajautuivatkin liian matalille vesille  missä aallon korkeus kasvoi nopeasti…  Lopputuloksena  että kaksi melojaa kaatui n 1,6 m syvyisessä vedessä.  Ei vaaratilannetta eikä myöskään aineellisia vahinkoja, tulipahan kahdella retkeläisellä nyt iltapesu suoritettua  ja heidän osalta melonta vaihtui ensiksi kahlaamiseen ja sen jälkeen kajakin hinaamiseen rantaa pitkin.  Virsta väärään, vaaksa vaaraan kuten sanotaan.  Opettavainen kokemus eli vältä kovalla kelillä  sekä matalikkoja missä aaallokko nousee että luotojen / kalliosaarien ristiaallokkoa.  Syvillä vesillä aallokko on säännöllisempää ja helpommin melottavissa.  Rannan läheisyys voi tuntua turvalliselta  mutta usein tunne onkin  vain petollinen harha.  Pääsimme vasta puolen yön maissa pystyttämään telttojamme ja  melkoisen väsyneinä (35km).

torstai 7.7 Aamu valkeni kauniina. Lähtö Manamansalosta klo 10. Oli ihanteellinen melontasää ja heikko tuuli. Tarkoitus alunperin oli meloa suoraan Ärjänselän yli kohti Ärjänsaarta (mikä olisi merkinnyt noin 14 km pituista ja 2½ tunnin kestoista  aavaa ylitystä).  Viisastuneena edellisen illan kokemuksesta ja koska säätiedotuksessa oli varoitettu  ukkoskuuroista niin päätimmekin kiertää  Ärjänselänselän pohjoisreunaa pitkin Paltaniemeen.  Ärjäsaaressa käynti jääpi  nyt toiseen kertaan joten ompa  syytä palata takaisin Kainuun Merelle.  Reittimme  oli Munaluoto, Vekaranniemi, Neuvosenniemi, Toukka ja päätepisteenä Paltaniemen uimaranta  Alussa köykäinen sivuvastainen mutta päivän mittaan tuuli tyyntyi  miltei kokonaan.

Pysähdyimme ensimmäisen kerran Paltaniemessä joka tunnetaan Einon Leinon synnyinpitäjänä  jossa pidettiin kunnon ruokatauko jonka jälkeen lähdettin ihmettelemään paikallisia nähtävyyksiä.  Siellä oli 1700 luvulla rakennettu puukirkko (kuvakirkko) (http://www.paltaniemi.com/) jossa oli upeat seinämaalaukset.  Hilpeä huomiota herätti myös  keisarin talli joka oli pystytettu ”…suurenmoisen ruhtinaan ihmeellisen matkan muistoksi (Keisari  Aleksanteri I oli vuonna 1819 vierailut Kainuussa ja  eräässä kylässä aterioinut seurueineen pienessä tallissa josta innostuneena paikalliset asukkaat myöhemmin  siirsivät  tallin kirkonkylään).  Hmm koskahan paikalliset asukkaat pystyttävät monumentteja suurenmoisen kajakkiretkikunnan ihmeellisen ja taitavan matkan muistoksi…? Vierailimme myös Eino Leino museossa joka sijaitsee runoilijan vanhan kotitalon paikalla upeassa järvimaisemassa.  Onneksemme oli juuri runoviikko meneillään ja saimme kuulla Eino Leinon runoja. Maatauko ruokailuineen ja nähtävyyksineen  venähti miltei neljän tunnin pituiseksi mutta ei hätää sillä kuten vanha kansa sanoo  ”aikaahan se Jumala loi”. Illansuussa matka jatkui kohti Kajaaninjokea ja Kajaania ja jossa meitä odotti kaksi patoa.  Tunnelma oli mitä mielyttävin.

Seuraava pysähdys oli Kajaanijoella ensimmäisen voimalaitoksen padon alla. Tällöin tarvitsimme ensimmäisen kerran kajakin kuljetus pyöriä. Juuri kun olimme nousemassa maihin alkoi vesi alkoi oudosti kuplia.  Arvailimme kalalajia joka moista jälkeä jättää. Maihinnousun yhteydessä asia unohtui, kunnes yhtäkkiä vedestä nousi sammakkomies ja vielä toinenkin. Hämmästys oli molemminpuolinen ja vaihdoimme kokemuksia harrastuksistamme.  Urheilusukeltajat neuvoivat meille reitin kajakkien kärräämiseen ohi molempien patojen ja kertoivat myös Rehjansaaresta  (on muuten ollut Elias Lönroth:in kesäpaikka)   joka on Kajaanin kaupungin omistama ulkoilusaari. Vihdoin viimein puolilta öin olimme saaneet kajakit vedettyä pyörillä  ohitse kahden padon  ja vesillelaskupaikka sijaitsi  lähellä kaupungin toria.  Keskiyön virkistävä ruokailutauko hampurilaiskioskilla.

Saavuimme Rehjansaareen (Kajaanin kaupunki ylläpitää saarta. Erinomainen retkeilykohde, hyvin hoidettu ja sielä on myös kahvila). aamuyöstä noin klo 1.30 yöllä (48km)

perjantai  8.7 Lähtö klo 12:30 takana Kainuun meren aavat ulapat ja edessä maakunnan mahtavat vaaramaisemat  ja tyynessä kelissä meloimme yli Rehjan ja Nuosjärven selkien kautta  Vuokattiin.  Perillä klo 17. Saavuttaessa  Vuokattiin tarkoitus oli ensin majoittua yksityisrannalle mutta tiheä kaislikko esti rantautumisen. Päädyimme leirintä-alueelle.  Illalla kiipesimme Vuokatin vaaralle ja pidimme ”melajuhlan”.(22km)

lauantai 9.7 Lähtö 9:30 Pysähdyimme Sotkamossa pienessä ja viehättävässä kirkonkylässä, jossa ”shoppailtiin ja nautittiin markkinahumusta.  Kuten muuallakin Suomessa niin myös tästäkin kylästä löytyi myös  kebab-ravintola ja Johan kävi paikallisessa internet kahvilassa, luki sähköpostinsa,   huastoi, haastoi ja päivätteli  niitä näitä intialaisen vierustoverinsa  kanssa.   Suomi on muuttunut,  nykyaika on saapunut maan jokaiseen  kolkkaan.  Jatkoimme matkaa klo 15, Pieni-Kiimasen kautta Isolle-Kiimaselle. Pidimme ruokatauon ihanalla hiekkarannalla Saijansaaressa, jossa myös uitiin ja  nautitiin  ihanasta hiekkarannasta. Katajasaareen saavuimme klo 22  jossa myös yövyimme  (42km).

sunnuntai 10.7 Jälleen heräsimme täydelliseen kesäpäivään. Lähdimme jatkamaan matkaa klo 9:30 kohti Ontojokea. Jälleen olivat kuljetuspyörät tarpeen voimalaitoksen kohdalla. Etsiessämme vesillelaskupaikkaa voimalan toiselta puolelta,  törmäsimmekin sikäläisen  kylätoimikunnan järjestämään   kalastuskilpailuun ja sen ”kisakahvilaan”. Kahvi, letut ja hanurinsoitto houkuttelivat jäämään rupattelemaan mukavia kylän ihmisten kanssa. Se oli kuin tuulahdus entisestä maaseutusuomesta, poutapäivä,  poropannukahvit  ja  pienet piristävät.  Ontojoella oli vastassa vielä toinenkin voimala mutta kajakkipyörät olivat kuitenkin kätevät ja pääsimmekin  vihdoin Ontojärvelle. Ontojärvellä oli lukuisia hiekkaranta-saaria ja kokonaisuutena järvi on todella upea.  Saavuimme Halosensaareen noin klo 20 jossa yövyimme  saaren  kaakkoiskärjessä  ihanalla hiekkarannalla.  Saari oli vajaa 2 km pitkä ja noin 100-250 m leveä, kävimme vielä iltalenkillä ja paluumatkalla näimme vanhan tervahaudan.,  (32km)

maanantai 11.7 Matkan viimeinen melontapäivä alkoi 9:30 edelleen täydellisessä säässä. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoitus  meloa noin 7 km Kuhmon alimman kosken eli Saarikosken lähettyville  jonne varsinainen melontaretki päättyisi.  Päätimmekin jatkaa kohti koskia, joita on kolme ennen Kuhmoa. Saarikoskessa meni aikaa koska jouduimme uittamaan ja vetämään kajakit ylävirtaa  ylös melkoisen kivikon läpi. Tämän jälkeen seurasi niva, josta selvisimme meloen. Seurava koski selvitettiin myös kajakkeja uittaen. Kolmannessa koskessa,  kun olimme jo lähellä Kuhmon keskustaa,  nostimme kajakit jälleen pyörille. Kajakin kärrääminen oli hankalaa alkuosan metsätien vuoksi. Laskeuduimme uudelleen vesille Kuhmon kirjaston.   Onnellisina että kosket olivat takanapäin. Mutta eivät olleetkaan. Vielä oli edessä kostea nousu, josta selvisivät harvat ja valitut kun muut uittivat jälleen kajakit rannan läheltä. Viimeisen koettelemuksen jälkeen saavuimme (noin klo 19)

Kalevan leirintä-aluelle ja päädyimme telttojen sijaan majoittumaan aittoihin. Sauna tuntui taivaalliselta  (19 km) pitkän rehkimisen jälkeen.

tiistai 12.7 . Automme oli pysäköity Kuhmon koulun pihaan. Se piti hakea ja kajakit pakata.   Loppuosan  päivästä tutustuimme Kuhmon runsaaseen kulttuuriantimiin, käytiin sekä  Kalevala kylässä ja Talvisota museossa että Saunajärven vanhoilla taistelupaikoilla.   Kuhmossa talvisodan taistelut olivat veriset, neuvostoarmeija yritti katkaista Suomen kahtia ja marssia Ouluun,  yritys epäonnistui,  paraatimarssi Ouluun estettiin  ja vihollinen motitettiin Kuhmon erämaassa maanteiden liepeille moneen erilliseen vastarintapesäkkeeseen.

keskiviikko 13.7.2005  Kotimatkalla. Ryhmässämme meloi: Johan, Ingrid, Auli, Musti, Eriika, Leena ja Tuomas. Se oli varsin hyvä ryhmäkoko. Osoittautui myös hyväksi valinnaksi suorittaa retki lännestä itään, meillä ei ollut vastavirtaa ja ainoastaan viimeisenä päivänä jouduimme rehkimään Kuhmon koskissa( mutta tämä  olikin  vapaaehtoinen valinta). Kajakki pyörät

Mielestämme retki onnistui erinomaisesti. KIITOS hyvien säiden, vesien, tasaisen melontavauhdin ja ennakkojärjestelyjen. Ryhmähenki oli loistava huolimatta pitkistä päivämatkoista  ja  retkelle osallistuneet melojat olivatkin   harvinaisen reippaita ja iloisia.  Kainuun meri on ehdottomasti  tutustumisen arvoinen ja mitä tärkeintä kajakkipyörien avulla  patojen kiertäminen onnistuu joutuisasti  jolloin retkeä voi  pidentää kohti  Kuhmon vesireittiä.

teksti: Leena Penttinen,  Johan Holmberg, Ingrid Aminoff

Johan Holmberg toimi  Merimelojat  ry:n  Vaala -> Oulujärvi   retken vetäjänä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s