Makeaa suolaa

Makeaa Suolaa

Petri Paavonpoika

(2006)

Kesäkuun viimeisen päivän helle on hehkuva. Merihurtta on saanut hartsia sisälleen, ja teippiä pintaansa. Eilinen polyesteri on pintakuivaa, ja runko pitää vettä. Bohusin karheat kasvot paahtuvat. Iltapäivällä nousee vastatuuli, se viilentää, mutta vie voimia. Strömstadin edustalla on luostarisaari, sen ulkopuolella lintuluotoja. Kajakki pitää nostaa kalliolle, ja kiivetä päälle telttailemaan.
Jossakin Skagerackissa.

Jalat eivät yllä pohjaan

Heinäkuun ensimmäinen melontatunti tuo Norjaan. Karikkoista matalikkoa Torbjörnin majakalle asti. Majakka on autio, Skagerackin pohjoispää aukea. Länsirannasta näkyy vain vuoristoinen profiili. Kiikarilla löytyy seuraava majakka, Faerder. Välissä laivaväylä, ja alla 460 metriä vettä. Jalat eivät siis yllä pohjaan. Sinne. Matka on pitkä. Majakkasaarella helteessä paahtuvia norjalaisia. Nainen tuoksuu hyvältä, ja Idän karpaasi ei voi olla kiinnostamatta. En ole vielä valmis auringossa paistettavaksi. Aurinko häikäisee, tuuli painaa vastaan, meri lainehtii. Etuoikealla olevan nimenkärjen nimi on Maailmanloppu. Ei sinne. Suoraan länteen, lopulta vastaan tulee toinen pitkä niemenkärki. Kivikkoa, kalliota. Maihin ja ylös.

Rannikko on oikealla, meri vasemmalla. Niin se taitaa olla, myötäpäivään kierrettäessä. Aamupäivällä tulee istuttua aluksessa 6.5 tuntia, lopuksi reilun kahden tunnin ylitys. Jossakin kaukana on vuonoja, kyliä ja kaupunkeja. Täällä on aukeaa ja hellettä. Etäisyyden tunne on syytä häivyttää, kompassi näyttää suunnan. Lopulta tulee vastaan sananmukaisesti paskainen lintuluoto. Purkki ylös, tauko, varjoa ei tahdo löytyä. Paras siis jatkaa matkaa. Pitkä saari, Jomfruland, jää vaihteeksi meren puolelle. Yöksi Portörin kärkeen.

Heinäkuun kolmas on maanantai. Lähtö 05:30. Risöriin kauppaan. Idyllinen kylä, ja täynnä lomalaisia. Hinnat järkyttävät. Sankarivainajien nimet kivitaulussa. Ensimmäinen 1939. Suomen talvisodassa? 1940-1943 on ollut hiljaista, 1944 ja 1945 on taas kertynyt ikuista kunniaa. Iltapäivällä sisäreitti. Virhe. Sandöyfjordenin sokkelossa käyn kokemassa umpiperän. Jatkan 23:15 asti, ja viimeinen kaksi ja puoli tuntia on tyyntä!

Yö on lyhyt, lähtö on 05:13. Arendalin kaupungin läpi. Ei löydy ravintolaa. Päivätauko vuohisaarella. Eväät kiinnostavat pukkia. Meinaa jäädä turpa kannen ja lastitilan väliin. Ei haittaa, sama meno jatkuu. Ihmiset aseistautuvat, ryhmittyvät sotapartioksi, ja ajavat pukin vitsoilla kauemmaksi. Homborgsundin majakan kohdalla on hienot kalliot. Leirinaapureina kolme nuorta miesmelojaa. Kysyvät, mihin olen menossa. Vastaan. Kysyvät uudestaan, sitten tyytyvät vastaukseen. Ovat kyllä kuulleet paikasta nimeltä Trondheim eli Nidaros.

Keskiviikko, 05:30. Norjalaiset jäävät odottamaan kuumuutta ja telttaan käristämistä. Aamulla nousee myötätuuli. Kuusi tuntia Kristiansandiin. Iltapäivällä ajan liian sisälle, eksyn. Väylä länteen löytyy kysymällä. Illalla ei tahdo löytyä leiripaikkaa. Jyrkät viidakkorannat. Lopulta leiri metsään, kylän laitaan.

Tuuli humisee jo 04. Eilen väsytti. Olen tullut kahteen päivään 140 km. Olkapäätä jomottaa. Päätän meloa euromelalla, lyhesti ja kevyesti. Ensin nukun pitkään -> 07.

Pohjoiseen

Norjan eteläisin kohta on Skiernöy eli Skjernöy. Se on siis saari. Käyttäisinkö indeksimerikorttia vai maantiekarttaa? Valitsen taas väärin, ja eksyn saaren eteläpuolelle. Join the Navy, Travel the World…

Reissun eteläisimmästä kurvista Hillelle, sitten Vårelle. Våren selältä löytyy semmoista surffiaaltoa, että on melottava molemmilla lavoilla. Lyhyesti ja kevyesti, HAH! Jään Vårelle Ibuprofeenia syömään. Sataa ensimmäisen kerran. Sää paranee taas, löytyy makeaa vettä, huolet väistyvät!
Sää paranee.

Illalla tapahtuu. Tulee vene. Maihin nousee koira ja mies. Koira neljällä jalalla, mies vatsallaan. Veneessä istuvat nauravat. Kuka sanoo, että Suomalaiset ovat kovia ryyppäämään? Seurue on Norjalais-Saksalainen. Tarinoidaan, juodaan olutta ja Gammeldanskia. Paitsi yksi, joka on jo täynnä, eikä muutenkaan ymmärrä saksaa. Aina on kiva olla joku, joka on enemmän kännissä kuin minä.
Koira neljällä jalalla…

Perjantaina piti olla itätuuli. Lindesnesille noustessa tulee kuitenkin vastaan etelälounainen. Se vie voimat. Niemen kierron jälkeen Torshavniin kauppaan. Ensin väärään lahteen, sitten kysymällä perille. Vuoren ylikin olisi voinut kiivetä. Päiväunet Ulleröyn pohjoispuolella. Vanha kalastaja tulee tarinoimaan. Iltaa myöten nousee taas vastainen. Leiripaikat hakusessa. Lopulta surffaan Tjörven hiekkarannalle.

Sivumyötäisessä Listafjordenin yli. Vastassa on mahtava kallioseinä, ja ikuisuus alkaa. Tarkoitus oli kiertää Siregrund sisäkautta. Etelätuuli ja aallokko yltyvät, kallioseinän eteen syntyy ristiaallokko. Olen liian lähellä. Melon neljä tuntia ristiaallokossa, sikin sokin. Pääsen eteenpäin kymmenen kilometriä, stressi on melkoinen. Pikku lahden ylitys. Vesi lentää saarten kallioseinistä, puikin niiden välissä. Lopulta leiriin Songdalsstrandin satamaan.
Songdalsstrand.

Teltta paukkuu ja tutisee jo aamulla 04. Meri ärjyy, vesi lentää. Ensimmäinen nollapäivä kahteen vuoteen. Nukun, syön, kamppeet kostuvat sateesta. Opin käyttämään keitintä sisällä teltassa. Kaasulla turvallista. Kaasupullo näyttää olevan mangeettinen, pidettävä kaukana kompassista. Oslolainen kaveri lakkaa pulleaa moottorivenettä. Päiväretkikäyttöön, maksimi 6 solmua. Siis kajakkivauhti. Moottoriveneellä. On joillakuilla kärsivällisyyttä!

Tutkin karttoja. Minulla näyttää olevan Norjan rannikon kartat. Ei sisämaan. Ja Trondheim on sisämaassa. Ei siis karttaa kaupunkiin. Sieltä on kuitenkin paluulento, johon ehkä saatan ehtiä, hyvällä tuurilla. Ja vastaista luvataan…

Kuling rauhoittuu seuraavana yönä. Vastassa länsituuli. Mainingit 5*40 metriä. Kerran katoaa vesi alta, löydän itseni kiveltä. Ei haittaa, kivet ovat levillä päällystettyjä. Nousen lahdelmassa rannalle, kuivailen auringossa kamppeita. Yöksi voi tulla menokeli. Lähtö kello 18, Egersundissa maihin 22.
Sinisen ja turkoosin kaikki sävyt.

Pohjanmeri opettaa

Pohjanmerellä on kova maine. Hän on maineensa veroinen. Opettaa melomaan. Ja ehkä elämästä muutakin. Nousee navakka lounainen. Tähystän kalliolta. En jaksa jäädä haisemaan, vaan lähden merelle. Aallot max. 7 metriä korkeita, monessa kerroksessa, Eskimomelalla aivan turvallista. Tuennat löytyvät, eskimokäännöksiä ei tarvita. Hyvä kajakki, rodeopeitto, ja meripusero.

Sirevågiin kauppaan. Maalla on kesä, merellä märkää ja kylmää. Sitten Ognabugtan yli. Juhlat jatkuvat. Kvassheimin nimen itärannalla on hieno hiekkaranta. Valtava surffi. Sinne pääsisi turvallisesti, mutta pois ei koskaan. Runttaan niemen ympäri. 12-14 m/s vastaista. Aaltojen alla on nyt kivikkoa. Sinne meno olisi vähintään kalustonmurskaus. On jatkettava – ja ihme tapahtuu! Löytyy vanha satama. Majakan ulkorakennus on auki, kuivaa ja lämmintä! Kansainvaellusajan hautoja. Jaerenin maakunnan rannikko alkaa.

04.00, lehmät nukkuvat. Herätys 04:30. Kaikki heti ruohoa syömään, etteivät rohmut kerkiä!

Selviän Jaerenista tuurilla. Jos Hå:n satamaa ei olisi löytynyt, olisin rikkonut kajakin. Seuraavaan satamaan 15 km. Suoraa kivikkoa Pohjanmeren aaltoja vastassa. Hiekkasärkällä hylkeitä, pitkästä aikaa.

Lounainen 8-10 m/s. Eilinen aallokko kuolee. Sitten on hyvä vetää myötäiseen. Vigdelin niemen kohdalla surffikyytiä. Pitkä, pitkä, piiiitkä liuku. Katselen ympärilleni, meressä on 10 metriä syviä kuoppia. Olen nyt kuoppien välissä harjanteella. Iltapäivällä näkyvyys häipyy, sataa, palelee. Maihin Tanangerissa.

Merestä kuuluu tuhinaa. Koira. Tulee kohti, aikoo maihin. Osoitan sormella. Nordkapp on tuolla. Hän katsoo minua. Osoitan uudestaan. Lab ymmärtää. Lähtee Pohjoiseen.

Stavanger jää oikealle. Sivuvastaiseen. Liian kova tuuli Boknafjordenin ylitykseen. Utsteinin luostariin syömään ja yöpymään. 800-luvun kuninkaankartanon tunnelmaa.

Vuonojen meri

Pukkivuonon leveys on 9 km. Perjantaina 14.7. on vastatuulta on 8-10 m. Ylityksen aikana tuuli yltyy. Ranta ei tahdo lähestyä millään. Pitää runtata. Rannan suojassa kirkonkylään kauppaan. Sitten vielä kaksi tuntia vastaiseen, saaristoon yöpymään. Kunto alkaa olla aika hyvä.

Viiden metrin vastaisessa Kopervikin ohi Haugesundiin. Sillan alla pitäisi olla vuorovesipyörre. Höpöjuttua. Haugesundin keskustasta löytyy tämän vuoden reissun ensimmäinen ravintola!

Kajakkiklubi. Roger varoittelee virtauksista. Vesi laskee, ja Sognevuono purkaa. Vastavirta. Pitäisi odottaa kuusi tuntia. Mieletöntä. Sognevuono on 200 kilometrin päässä. Itse mies kuitenkin tuntuu uskovan…

Ryvardenin majakalla on saksalaisten rakentama laituri. Aamulla kello 05 kajakki näyttää ylös majakan pihalle valkoista pohjaansa. Perhana! Vuorovesi on täällä niin voimakas. En ole kantanut alusta tarpeeksi ylös. Gelcoat on rikki sivusta, jalkatuen kohdalta. Alla kuultaa kirkas lasi. Tämän piti olla kevlarkajakki! Teippiä päälle, ja matkaan.

Etelätuuli tuo sateen. Bömlavuonon suulla on vuorovesivirtaus. Selbjörnsfjordenin ohi myötäisessä, leiri kapeaan salmeen.

Maanantai. Tuulee etelästä. Sumua, sadetta, kylmä. Sikamaisen kylmä. Nyt pitäisi olla kesä. Ohitan Bergenin. Neuvon eksynyttä veneilijää, jolla ei ole kompassia. Viisitoista kilometriä tuonne hernerokkasumuun…
Väljiä maisemia.

18, heinäkuuta, tiistai. Aamulla kevyt koillinen. Voimistuu, kääntyy luoteiseen. En jaksa nousta tuuleen. Hauglandiin kauppaan, leiri kylän liepeille. Seuraavana aamuna katselen auringon nousua kajakista 04:40. Tänään vastainen nousee vasta kello 15. Silloin olen keskellä Sognevuonoa, joka ei ole pikkujuttu. Pääsen yli.

Torstaina pläkä. Lapaa toisen eteen. Jäätiköt näkyvät ensimmäisen kerran. Perjantaina vuonoreittejä. Vastatuuli. Aina. Vaikka merellä olisi tyyntä, vuonolla tuulee. Ja Norjassa vallitseva tuulensuunta on vastainen. Kulkusuunnasta riippumatta.

Lauantaiaamuna sankka sumu. Herään Skongsnesin majakalla. Silliselän ylitys kompassilla. Leikangerin kierto kompassilla ja kuuloaistilla. Sieltä suora veto sumuun, kohti Risteöytä. Reilun tunnin päästä tuuli puhaltaa sumun pois. Vuoret nousevat merestä. Upeaa! En lähde kiertelemään vuonoissa. Suora veto kohti Ålesundia.

Atlantti vasemmalla

Saaret ja selät ovat suuria. Vasemmalla aukeaa. Pohjanmeri vaihtuu Pohjois-Atlanttiin, jota täällä Norjanmereksikin kutsutaan. Melon sivuaallokossa. Sanoitan laulun, laulan sitä, itken. Itken, kun ajattelen, miten onnellinen olen. Olen onnellinen, kun voin elää näin. Yövyn upealla Flattlesan majakalla.

Tiistai 25.7. on pitkä päivä Kristiansundiin. Sandöyfjärdeninltä ei löydy hiekkasaaria, Tunnin torkkujen aikana vuorovesi tekee tehtävänsä. Juuri ja juuri saan kajakin ulos suojaisasta luodon poukamasta. Kristiansundin liepeillä ei satu kauppoja reitille. Tähtään Leiraan. Osuu. Helle on hautova. Merellä kevyt vastainen viilentää. Päädyn Finnsetin kalliosärkälle. Per Finnset käy tervehtimässä.
Finnsetin kalliosärkällä.

Trondheimin väylältä pitäisi päästä saman nimiseen vuonoon. Päivätauon aikana tulee ukkospesäke. Navakat tuulet kiertävät. Parin tunnin päästä rauhoittuu, mutta voimia meni. Minkki syö kivipukkia. Liu-un kolmen metrin päästä ohi. Hälytys myöhästyy tällä kertaa pahasti. Päivätauolla puhelin on kuumana, kun järjestelen lentoja. Kuukaudelta kertyy yli sadan euron puhelinlasku.
Sisämaassa

Toiseksi viimeinen yöpyminen on lähes vuonon suulla. Aamulla on kuitenkin sankka sumu, ja ennen vuonoon menoa täytyy kokea yksi umpiperä, ja kajakin talutus matalikolla. Vuonossa sää vaihtelee paikallisesti. Rajusti. Päivätauolta pitää lähteä hyljesyöksyllä. Gelcoat rutisee. Viimeinen leiri on kallion päällä metsässä. Siis sisämaassa. Trondheim näkyy.

19.6.2007 on mentävä vuonoa Länteen. Avomeren auetessa oikealle. Ottar oli pohjanmiehistä se, joka asui kaikkein kauimpana pohjoisessa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s