Lännentie

(Seuraavaa kertomusta ei ole vielä julkaistu Horisontissa)
Lännentie

Petri Paavonpoika

(2005)

Ottar oli pohjanmiehistä se, joka asui kaikkein kauimpana pohjoisessa. Orm oli Kummun pojista se, jota seitsemän vuotta kierrätettiin pitkin läntisiä meriä ja eteläisiä maita. Jorma Lehtosalo oli Melaveikoista se, joka ensimmäisenä meloi Helsingistä Göterborgiin.

Petri oli Paavonpojista se, joka kulki metsiä ja pusikoita. Aina uteliaana, työntyi Vanaalle ja Saimaalle. Ui Ruunaan koskessa, kompuroi Tammion selällä. Pakkasi eväänsä, ja matkasi Virojoesta Tornioon. Rantoja myöten, selkien yli, perämeren läpi. Kaikki kuitenkin pikku Itämerellä, sen pohjoisilla laidoilla. Jotakin puuttui.

Ulos. Ulos salmesta, ulos Itämereltä. Suolaista vettä, atlantin aallokkoa, sään muutoksia, vuorovesiä. Lännentie.

Lähtö Juhannusaattona 2005. Tuuli puhaltaa lounaasta vastaan, 5-9 m/s. Kunto on, mikä on. Alla uusi kevlarkajakki. Haukilahden lounasravintola on suljettu. Vasikkasaaressa perunasalaattia ja silakoita. Kohti Porkkalaa. Tapaan selällä yksinäisen melojan. Reino on menossa Merimelojien Skorvöhön juhannuksen viettoon, ja kutsuu Juhannussaunaan. Mainiota. Saunotaan ja kokkoillaan. 6 h, 30 km. Kuulen saunassa, että monelta meni 26 km vastatuuliosuuteen yhdeksänkin tuntia. Reipasta joukkoa.

Juhannuspäivä. Lähes tyyntä. Lähtö kello 12. Porkkalan niemen ohi, Träskön pohjoiskärkeen. Saman tien keskelle selkää Sommarölle eväitä syömään. Näkyy olevan maihinnousukielto. Alkaa tuulla ja palella. Tunti Sommaröstä, ja olen loistolla Inkoo 6. Sää huonontuu nopeasti, näkyvyys heikkenee. Edessä ei näy mitään, Sommarö näkyy vielä takana 5 km päässä. Tuulee luoteesta, ja jotain on vialla. Jokainen aalto kastelee vasemman pakaran. Vuoto.

En uskalla jatkaa ylitystä. Elämäni ensimmäinen retretti. Tähtään kompassilla ja kellolla ylätuulen puolelta, siltä varalta että Sommarö katoaa. Kierrän suojan puolelle, ja saarelta löytyy kämppä. Nukun 12 h. 5h, 36 km.

26.6., sunnuntai. Vastaiseen yli Porkkalan selän, Bågaskärin merivartioasemalle. 14 km ylitykseen kuluu melkein kolme tuntia. Inkoon suojainen saaristo näyttää parastaan. Kukkaketojen loistetta, tuulta ja aurinkoa. Vasemmalta löytyy taas ulappa. Eksyksiin täällä joutuu. Luulen kuitenkin yöpyväni Tammisaaren Gästansin paikkeilla. 8 h, 45 km.

Maanantai. Matka Hankoon on pitkä, vastatuulinen ja sateinen. 10 h, 52 km. Tiistaina shoppailua. Luoteinen puhaltaa 15 m/s, ei menemistä Hangon läntiselle. Sitäpaitsi, taas kastuu perse. Istuma-aukon reunus on revennyt irti kannesta. Matkalla Hauensuoleen tulee jo litra vettä sisään. Tuuli sekoittaa veden, sen lämpötila putoaa 10 astetta, ja kuivapuku päällä palelee. Harri Lamberg tuo vaihtokajakin kello 21:30. Nukkumaan kello 02. 12 km, 3 h.

Uusi kajakki on tukevaa tekoa. Edellinen olikin herkkä kaunotar. Vastaiseen yli Hangon läntisen. Ukkosrintama kulkee, istun kivellä ja odotan. Rosalassa houkuttaa Valdemar saunaan. Jään sinne. Nukun venevajan vintillä. Kipeyttä oikeassa ranteessa. 35 km, 6.5 h.

Torstai 30.6. Vastaiseen Vänön kaupalle. Tutut maisemat. Ensimmäistä meriretkeä näillä kulmilla en unohda koskaan. Olutta Kim v. W:n kanssa. Borstön läpi, puut loppuvat ja maisemat aukeavat. Tästä se alkaa. Päädyn hyljeluodolle nummimaisemaan. Itsellään seisova teltta seisoo vinossa, mutta keskellä pohjaa on pala suoraa kalliota. Siihen voi oikaista. 35 km, 7.5 h.

Pala suoraa kalliota

Missä on Å, ja onko tämä tosiaan Land?

Perjantaina Jurmoon. Merirosvojen jälkeläinen on menossa naimisiin. Takapuoli kastuu yhä. Tässä uudessa kajakissa reunuksen ja kannen väli on ahdas – aukkopeitettä ei saa tiiviisti kiinni. Lisäksi veijarit ovat työntäneet välikköön tiivistystahnaa. Revin tiivistystahnan pois hohtimilla ja puukolla Jurmon rannassa, avaan välikköä hiekkapaperilla. Peitto alkaa pitää. Lopulta matka jatkuu.Vastaisessa Skataskäriin Ahvenanmaan puolelle. Autio on maa, ja tämä on paljon sanottu. Maata ei ole paljon, vettä sitäkin enemmän. 33 km, 6 h.

Merestä harvakseltaan nouseva karikko on joka puolella samanlaista. Tarkasti pitää suunnistaa, että mihinkään löytää. Pikku pummin jälkeen löydän Kökariin. Näkyy puita, pitkästä aikaa. Ei kaasua. Melon saaren läpi, tulen toiselle puolelle Sandvikiin. Ei täälläkään kaasua, mutta kylläkin hyvä hengetär. Päivä on vielä nuori, mutta katson parhaaksi jäädä. Pronssikauden kylä jää löytymättä, sen sijaan löytyy 1800-luvun linnoitteita. Oolannin sota oli kauhia. Ei se kaasu ihan lopussa ole. Kaasuräjäyttimellä valmistettu iltakaakao tekee ehkä pienen vaikutuksen. 33 km, 5 h.

Sunnuntai 3.7. Vastaiseen yli Kökarin selän. Taidan olla hiukan sekaisin, vai onkohan merikorteissa katkos. Eksyn. Nousen kalliolle tähystämään. Lännessä on maata vaikka kuinka. Mikähän se voi olla? Aukko luoteessa, samoin lounaassa. Luulen saavani kiinni, ja kiertäväni Dödmanskärin. Kierrän Algersön. Olen siis 18 km liikaa pohjoisessa, edessä oleva maa on Fåglö. Saan tarkan sijainnin ruotsalaisilta melojilta (2). Onneksi, nämä ovat ensimmäiset sitten Skorvön. Muuten olisin varmaan siellä vieläkin. Iltaa myöten nousee upea helle. Karikoissa asuu sorsia ja joutsenia. Päädyn Buttelskäriin. 52 km, 9 h.

Lågskäriin lähes pläkässä, hehkuvassa helteessä. Matkalla on yllättävän paljon luotoja ja kareja. Puhelinverkko toimii huonosti. Iltapäivän helle on tukahduttava. Siis näinkin ulkona. Sää olisi mainio, mutta olen liian väsynyt lähteäkseni Ruotsiin. Jatkan kajakin remonttia. Majakanvartijoiden talo on lintuyhdistyksen tukikohtana. 32 km, 4.5 h.

Pala vielä suorempaa kalliota

Tiistai. Ylitys 08:30-13:30. Keli erinomainen, myötäistä 0-2 m/s. Flötjanin jälkeen ei edessä näy maata tuntiin. Helle painaa, ja kärpäset vaivaavat. Vastaan tulee veneilijä, kysyy, olenko OK. Ruotsin puolella on vanha tutkamasto. Se on suoraan Söderarmin takana, huomaan sitten kun maata alkaa näkyä. Masto näkyy kajakistakin 50 km, mutta se kuulemma otetaan pian alas. Ylityksen jälkeen 30 km Ängskärille. 9 h, 62 km.

Keskiviikko 6.7. Takaa kuuluu tuhinaa. Iso uroshylje ajaa minua takaa, ja puhisee uhkaavasti. Muita uroksia ei ilmeisesti hänen reviirillään kaivata. Kaivan esiin kameran, ja teen muutaman väistöliikkeen, mutta ahdistelijani ei antaudu filmille. Pikku eksymisen jälkeen Möjaan kauppaan. Täällä on kaasua. Tukholman sisäsaaristossa on heinäkuussa vipinää. 9h, 60 km.

Isoja ovat nämä saaret. Kahdesta pääsee ohi päivää kohti. Helle jatkuu. Ensimmäisen kerran elämässäni melon puolukkapuurossa. Loivaa myötäistä, unelmoin purjeesta. Ensimmäisen kerran melkein pännii. Nynäshamniin, 9 h, 62 km.

Perjantai 8.7. Reitti kääntyy länteen. Levää on meri punaisena. Helle, purjeveneitä loppumattomana jonona. 55 km, 9 h. Lauantai. Oxelösundissa kaupassa. Pitää kävellä keskustaan asti. Väsyttää. Itätuuli, jossain jyrisee ukkonen. 8.5 h, 54 km.

Ostrogoottien rannoilla

10.7. Hylkeet ulvovat kuin surulliset koirat. Linnustonsuojeluaika päättyy. Näkyy rysiä, iltapäivällä merituuli.  Luulen jo selvinneeni Itä-Göötanmaalta Smålannin puolelle. Tapaan kuitenkin lounasravintolassa ostrogootin. Sivallan sanan säilällä, ja se lähtee niskojaan nakellen. Samassa ravintolassa Sveanmaalainen Artisan-meloja Bertil Malmgren. On äijillä eroa elintavoissa. Bertilillä on mukana aurinkokennolla toimiva partakone. Ilmoitan, että parranajo ei kuulu viikinkityyliin. ”Jag har inte den” kuuluu herrasmiesretkeilijän vastaus. 9.5 h, 55 km.

Taas polskii hylje perävanassa. Iltapäivän merituuli ja sen nostama aallokko vievät voimat. Joutsenet palkivat  viisikymmenpäisinä tokkina. Blankaholmin saariston pohjoisimmalle saarelle. 8.5 h, 55 km.

Liikkeelle 06. Hylkeiden laulua. Tuuli nousee ennen puolta päivää. Kunnon päivätauko, lämmintä ruokaa, torkut. Öölanti näkyy. Ilman tuulta olisi helle paahtava. Iltaa myöten 20 km ylitys. Nousee navakka vastainen. Rajulla väännöllä pääsen aukean yli. Mönsteråsin tehtaalle jonottavat rahtilaivat katselevat ihmeissään. 11 h, 65 km.

13.7. Eilisen spurtti ottaa voimille. Heti aamulla pummi. Länsituuli painaa. Oknössä lehtipihviä. Leirintäaluesakki paahtuu täällä hiekkasaaressa. Matalaa on – pysyn rannikon suojassa. Leiri jo varhain, Pataholmin laidunnettuun perinnemaisemaan. 7 h, 45 km.

5.5 h Kalmariin. Missähän se on se Kalmarin Unioni? Rokki soi, kreikkalainen ravintola. Sitten taas länsituulen armoille. Se tyyntyy illaksi, ja jatkan puolille öin. Rannikon profiili näkyy yöllä, mutta kuinka kaukana? Säkärantautuminen, leiri pystyyn Magliten valossa. 12 h, 70 km.

Perjantai 15.7. Herään yhdeksältä, Vastatuuli 8 m/s, merelle ei ole kiirettä. Sää on muuttunut, helle kesti 11 vuorokautta. Lasken, että matkaa on jäljellä vajaat kolme viikkoa.  Lähtö kello 19. Tuuli on tyyntynyt, mutta aallokko on jäljellä. Puolitoista tuntia vasta-aaltoon. On mentävä ulos, jotta pääsee ohi pitkästä niemestä, jonka päässä on pitkä rysä. Täällä Smoolannissa pidetään rysiä ilmassa, kun Sveanmaalla ja Suomessa ne yleensä ovat vedessä. Edessä majakka. Sinne, sitten rannan suuntaisesti, kaukana rantatyrskyistä.

Lounaassa mustenee. Ukonilma tunkee päälle. Tuuli yltyy. Ehdinkö majakkasaareen? En ehdi. Käännän jyrkästi takaoikealle. Rajussa sivumyötäsessä luotojen väliin. Istun ja katselen, kun sade pieksee aallokon tainnoksiin. Hetken päästä tuuli tyyntyy, ja sade lakkaa. Hiljaisuus. Matka jatkuu.

Uusi ukkoskeskus. Sekin menee ohi. 10 km eteenpäin, ja taas löytyy aallokko. Täällä ei ole kuuro käynyt. Ilta pimenee. Pimeydessä on pimeyden lait. Keltainen kajakki näkyy, aallot eivät. Ne vain tuntuvat lantiossa. Kompassineula ei näy, kartasta puhumattakaan. Rannikko kaartaa jyrkästi oikealle, mutta vasemmalla näkyy pitkiä kivijuotteja. Kuulen aaltojen murtuvan. En uskalla jatkaa – maihin puolen yön maissa. 4.5 h, 20 km.

Lauantaiaamuna kello 05 löydän itseni melkein talon pihasta. Olen yöllä kiertänyt viimeisen rysän rannan puolelta, siitä mitään tietämättä. Jumala suojelee hulluja ja humalaisia. Olutta, leipää, liikkeelle. Melonta ei kulje. Reilut 2 h Kristianopeliin. Aamupalan laittoa, liikkeelle taas kello 11. Nyt tuntuu kunto paremmalta, mutta nousee vastatuuli 8 m/s. Maihin Olsängissä kello 14. Upean niemi, tammea, niittyä ja lehmänpaskaa. Teltta seisoo tutisten, unta kuulaan. Ehei. 30 sonnimullia tulee purkamaan telttaa. Puolet kiiloista on jo pitkin mäkeä, kun nousen ja vien tavarani rantaan. Taitavat olla koulutettuja otuksia.

Krok ja Orm

Tuuli tyyntyy iltaa myöten. Pimeyden tultua jään kaksi kertaa kiinni hiekkaan, ja monta kertaa kiviin. Kolme kertaa yritän läpi paikasta, josta ei pääse. Miksi ei Luoja ole luonut selvää rajaa maan ja meren välille? Viimein näkyvät Torshamnin itäsataman valot. 8.5 h, 45 km.

Oli tarkoitus nukkua satamassa pari tuntia. Nukuin 8. Sääennusteen mukaan tämä on pahin tuulipäivä: länsi 12 m/s. Juttelen satamassa paikallisen kalastajan kanssa, kajakeista ja turskasta. Täällä on kalastustauko syyskuulle asti. Lähtö puolelta päivin. Sekoilua niemen kivikoissa, vastaiseen selän yli. Vauhti on tyypilliset 2 km/h. Sitten saarten takaa kiertelyä. Tammea, kalliota, kulttuurimaisemaa. Maisema pysyy kunnossa laiduntamalla. Miksi ei meillä? 4 h, 15 km.

Maanantaina lähtö 04.40. Matka taittuu hyvässä kelissä. Upeita maisemia. Ronnebyn Gölandetista löytyy vene, joka näyttää heittelle jätetyltä. Soitto poliisille. Iltapäivällä tuuli nousee taas. Majoitus lammassaareen, kakkakasojen keskelle. 10 h, 60 km.

19.7. lähtö kello 06. Listerhufvud näkyy. Täällä varusti Krok laivansa. Historian suurmiehiä. Kolmen tunnin Pukavikin ylitys. Sitten matka jatkuu Sölvesborgin lahden ylityksellä. Reilun tunnin jälkeen sää kuitenkin muuttuu. Käännän takaoikeaan, ja surffaan silliniemeen. Edelleen Blekingessä. 7 h, 44 km.

Vasta aamulla huomaavat lehmät minut. Ovat laitumella perhekunnittain, pikku vasikoita myöten. Onneksi aikuisia sonneja ei näy. Päätän syödä telttani itse, kun aika koittaa. Julistan 20 metrin reviirin, ja sen ympärille 10 m suojavyöhykkeen. Ajan tunkeilijat päättäväisesti pois, ja asia on sillä selvä.

Jiihaa. 2*15 m aaltoja. Niiden takana on tuulensuoja, ja etupuolella alamäki. Aalto on ystävä. 8-12 m/s olisi muuten paha nakki. Kolme ja puoli tuntia, ja pääsen viimeisille Blenkigen saarille. Sitten eksyn ulos merikortilta, lopulta löydän itseni Åhusin lintusärkältä. Siis vihdoin Skånessa. 24 km, 6 h.

Sekä Bornholmin- että Argonan merellä on vesi kylmää ja kirkasta. Leväkasvustost häipyivät jo Smålannissa. Mistähän tämä voi johtua?

Alas bunkkerin päältä vasta viiden jälkeen, lähtö vailla 7. Tuuli yltyy pian navakaksi. Maihin Beddingen ja Smygehamnin välillä. 4 h, 20 km.

24.7. Trelleborgin ohituksen jälkeen löytyy Falsterbon kanava. Upeaa! Vesi on kylmää ja vastatuuli navakkaa, olisi hirveä homma kiertää Falsterbo. Kanavan jälkeen olen Juutinraumassa. Vesi on suolaista, mutta lämmintä. Näkyy meduusoja, heti ensimmäisenä päivänä n. 100. Sivutuuleen pohjoiseen. Rankka karikon vastatuulikierto, sitten leiri Malmön uimarannalle Klagshamniin. Uusi silta Tanskaan on hieno. 9.5 h, 55 km.

Maanantai. Myötäisessä Lommabuktenin yli Barsebäckiin. On täällä ydinvoimala. Kapakoinnin jälkeen Landskronan ohi Glumslöviin. Leiri linnan puistoon. 9 h, 55 km.

Kattegatt öppnar sig framför mig

där finns Atlant och Väster

bakom mig moderlig Östersjö

beundrar Henne vid Kullen

Pitkä päivä, Salmen läpi Kummulle. Täällä heitettiiin Orm laivaan. Neljän metrin aaltoja, kivoja. Päällä on 10% vaahtoa. Suuntajäykkä kajakki luistaa hienosti sivuttain. Kyllä se vesivaahdon mukana kulkee. Mutta jos runko olisi 10 cm korkeampi, taitaisin olla vaikeuksissa. Aurinko laskee mereen, ja peittää näkyvyyden. Taas on otettava aallot lantiolla. Hämärissä rantaudun rajusti. Peitto auki, ja seuraava aalto täyttää kajuutan. Sitä seuraava heittää kajakin kivikkoon. Pelastan ensin melan. Sitten tyhjennän paatin, ja vien sen rantaan. Astun simpukkaan, niitä riittää.

Keskiviikko. Reilua merenkäyntiä Kummun eteläpuolella. Viiden metrin aallot, alla kolmen metrin ristiaallokko. Taidan sittenkin olla liian lähellä kallioseinää. Mietin, uskallanko lainkaan lähteä ylittämään Skäldervikeniä. Niemen kärjen jälkeen kuitenkin rauhoittuu, seilaan Torekoviin kaverini Helénin vieraaksi. 4 h, 25 km.

Torstaina Hallantia pohjoiseen. Laholmsbukten on iso. Heikkoa myötäistä. Näen pyöriäisen, päädyn Falkenbergin länsipuolelle. Takatavaratilassa on monta litraa vettä. Makuupussi käyttökelvoton. Se oli kuivamärkäsäkissä. 10.5 h, 65 km.

Kalliissa raflassa pakasteturskaa. Varbergin kierto. Kartan mukaan jonkinlainen hylkeidensuojelualue. Pääsen vastatuulessa 20 metrin päähän, sitten loikitaan luodolta veteen. Naaraat ja kuutit taemmas, kun kuusi urosta ympäröi minut. Sotajoukon johtaja polskii hännällään. Polskin melalla takasin, ja murtaudun ulos saartorenkaasta. Seitsemän hylkeen partio seuraa minua kaksi kilometriä. Valtakunnan rajalle saavuttuaan jäävät siihen vartioon. Ei saanut taaskaa vainolainen heidän naaraitaan. En pahoita siitä mieltäni, vaan polskin iloisesti melalla hyvästiksi. Leiri Buan kalliolle. 7.5 h, 37 km.

Lauantaina Göteborgiin. Taas hylkeitä luodolla, mutta nämä eivät ryhdy vainoamaan. Sataa rankasti ja pitkään. Domsöltä löytyy kuiva laavu. Teltta rankiseksi laavuun. 9.5 h, 60 km.

Rouva Bohus hymyilee

Länsituuli vaihtuu lounaiseksi, ja sitten eteläiseksi. Surffia Sälön selän yli. Tauko Kläverön edustalla. Leiri Skärhamnin Häröseen. Ilmanala on toinen kuin kotirannoilla. Rouva Bohus hymyilee. Ehdin todeta tämän, ja sitten lähtee teltta lentoon. Saan kulmasta kiinni, ja harrastan riippuliitoa. 9 h, 60 km.

Maanantai on elokuun ensimmäinen päivä. Tuuli on kääntynyt vastaiseksi. Syön silliä Gullholmenissa. Avomerellä on hankala aallokko. Menetän goretex-lakin. Taas hylkeitä ulkoluodolla. Vastatuuleen noustessa niitä pääse tosi lähelle – ei näy, ei kuulu, eikä haise. Luoto tyhjenee pikaisesti, kuin häly käy. Leiri veneilijöiden slummiin Kornön saaristoon. 7 h, 35 km.

Tiistaina on taas tuuli myötäinen, navakka lounas. Sählään Kungshamnin saaristossa. Joudun vahingossa Sotenäsin kanavaan. Sitten surffia Bovallstrandin selällä. Purjeveneet surffaavat hieman nopeammin kuin minä, täytyy katsella taakse. Näen tänä päivänä yli tuhat venettä. Katselen selältä, kun kaksi sataa venettä uppoaa vuoreen. Siellä täytynee olla väylä, tai muuta kivaa. Painun perään, ja löydän Hamburgsundin sillibuffen. Fjällbackan kautta, sisäreittiä Grebbestadiin. 8 h, 50 km.

Etappi on pykälässä. Pääsin ulos. Seuraava vaihe on Oslovuonon ylitys, ja mitä siitä sitten seuraakaan. Se on kuitenkin toisen suven rojekti. Kamppeet kajakkiin, kajakki säilöön. Merihurtta kaipaa remonttia. Vuoto on takana, kannen ja rungon välissä. Aion laittaa ensiavuksi sisälle hartsia ja pintaan teippiä. Lisää kuitua ja päälle kevlarnauhaa joskus, jos saan hänet kotiin. Nyt hän saa kuivua talven ja kevään. Saludo.

(Seuraavaa kertomusta ei ole vielä julkaistu Horisontissa)

Lännentie

Petri Paavonpoika

(2005)

Ottar oli pohjanmiehistä se, joka asui kaikkein kauimpana pohjoisessa. Orm oli Kummun pojista se, jota seitsemän vuotta kierrätettiin pitkin läntisiä meriä ja eteläisiä maita. Jorma Lehtosalo oli Melaveikoista se, joka ensimmäisenä meloi Helsingistä Göterborgiin.

Petri oli Paavonpojista se, joka kulki metsiä ja pusikoita. Aina uteliaana, työntyi Vanaalle ja Saimaalle. Ui Ruunaan koskessa, kompuroi Tammion selällä. Pakkasi eväänsä, ja matkasi Virojoesta Tornioon. Rantoja myöten, selkien yli, perämeren läpi. Kaikki kuitenkin pikku Itämerellä, sen pohjoisilla laidoilla. Jotakin puuttui.

Ulos. Ulos salmesta, ulos Itämereltä. Suolaista vettä, atlantin aallokkoa, sään muutoksia, vuorovesiä. Lännentie.

Lähtö Juhannusaattona 2005. Tuuli puhaltaa lounaasta vastaan, 5-9 m/s. Kunto on, mikä on. Alla uusi kevlarkajakki. Haukilahden lounasravintola on suljettu. Vasikkasaaressa perunasalaattia ja silakoita. Kohti Porkkalaa. Tapaan selällä yksinäisen melojan. Reino on menossa Merimelojien Skorvöhön juhannuksen viettoon, ja kutsuu Juhannussaunaan. Mainiota. Saunotaan ja kokkoillaan. 6 h, 30 km. Kuulen saunassa, että monelta meni 26 km vastatuuliosuuteen yhdeksänkin tuntia. Reipasta joukkoa.

Juhannuspäivä. Lähes tyyntä. Lähtö kello 12. Porkkalan niemen ohi, Träskön pohjoiskärkeen. Saman tien keskelle selkää Sommarölle eväitä syömään. Näkyy olevan maihinnousukielto. Alkaa tuulla ja palella. Tunti Sommaröstä, ja olen loistolla Inkoo 6. Sää huonontuu nopeasti, näkyvyys heikkenee. Edessä ei näy mitään, Sommarö näkyy vielä takana 5 km päässä. Tuulee luoteesta, ja jotain on vialla. Jokainen aalto kastelee vasemman pakaran. Vuoto.

En uskalla jatkaa ylitystä. Elämäni ensimmäinen retretti. Tähtään kompassilla ja kellolla ylätuulen puolelta, siltä varalta että Sommarö katoaa. Kierrän suojan puolelle, ja saarelta löytyy kämppä. Nukun 12 h. 5h, 36 km.

26.6., sunnuntai. Vastaiseen yli Porkkalan selän, Bågaskärin merivartioasemalle. 14 km ylitykseen kuluu melkein kolme tuntia. Inkoon suojainen saaristo näyttää parastaan. Kukkaketojen loistetta, tuulta ja aurinkoa. Vasemmalta löytyy taas ulappa. Eksyksiin täällä joutuu. Luulen kuitenkin yöpyväni Tammisaaren Gästansin paikkeilla. 8 h, 45 km.

Maanantai. Matka Hankoon on pitkä, vastatuulinen ja sateinen. 10 h, 52 km. Tiistaina shoppailua. Luoteinen puhaltaa 15 m/s, ei menemistä Hangon läntiselle. Sitäpaitsi, taas kastuu perse. Istuma-aukon reunus on revennyt irti kannesta. Matkalla Hauensuoleen tulee jo litra vettä sisään. Tuuli sekoittaa veden, sen lämpötila putoaa 10 astetta, ja kuivapuku päällä palelee. Harri Lamberg tuo vaihtokajakin kello 21:30. Nukkumaan kello 02. 12 km, 3 h.

Uusi kajakki on tukevaa tekoa. Edellinen olikin herkkä kaunotar. Vastaiseen yli Hangon läntisen. Ukkosrintama kulkee, istun kivellä ja odotan. Rosalassa houkuttaa Valdemar saunaan. Jään sinne. Nukun venevajan vintillä. Kipeyttä oikeassa ranteessa. 35 km, 6.5 h.

Torstai 30.6. Vastaiseen Vänön kaupalle. Tutut maisemat. Ensimmäistä meriretkeä näillä kulmilla en unohda koskaan. Olutta Kim v. W:n kanssa. Borstön läpi, puut loppuvat ja maisemat aukeavat. Tästä se alkaa. Päädyn hyljeluodolle nummimaisemaan. Itsellään seisova teltta seisoo vinossa, mutta keskellä pohjaa on pala suoraa kalliota. Siihen voi oikaista. 35 km, 7.5 h.


Pala suoraa kalliota

Missä on Å, ja onko tämä tosiaan Land?

Perjantaina Jurmoon. Merirosvojen jälkeläinen on menossa naimisiin. Takapuoli kastuu yhä. Tässä uudessa kajakissa reunuksen ja kannen väli on ahdas – aukkopeitettä ei saa tiiviisti kiinni. Lisäksi veijarit ovat työntäneet välikköön tiivistystahnaa. Revin tiivistystahnan pois hohtimilla ja puukolla Jurmon rannassa, avaan välikköä hiekkapaperilla. Peitto alkaa pitää. Lopulta matka jatkuu.Vastaisessa Skataskäriin Ahvenanmaan puolelle. Autio on maa, ja tämä on paljon sanottu. Maata ei ole paljon, vettä sitäkin enemmän. 33 km, 6 h.

Merestä harvakseltaan nouseva karikko on joka puolella samanlaista. Tarkasti pitää suunnistaa, että mihinkään löytää. Pikku pummin jälkeen löydän Kökariin. Näkyy puita, pitkästä aikaa. Ei kaasua. Melon saaren läpi, tulen toiselle puolelle Sandvikiin. Ei täälläkään kaasua, mutta kylläkin hyvä hengetär. Päivä on vielä nuori, mutta katson parhaaksi jäädä. Pronssikauden kylä jää löytymättä, sen sijaan löytyy 1800-luvun linnoitteita. Oolannin sota oli kauhia. Ei se kaasu ihan lopussa ole. Kaasuräjäyttimellä valmistettu iltakaakao tekee ehkä pienen vaikutuksen. 33 km, 5 h.

Sunnuntai 3.7. Vastaiseen yli Kökarin selän. Taidan olla hiukan sekaisin, vai onkohan merikorteissa katkos. Eksyn. Nousen kalliolle tähystämään. Lännessä on maata vaikka kuinka. Mikähän se voi olla? Aukko luoteessa, samoin lounaassa. Luulen saavani kiinni, ja kiertäväni Dödmanskärin. Kierrän Algersön. Olen siis 18 km liikaa pohjoisessa, edessä oleva maa on Fåglö. Saan tarkan sijainnin ruotsalaisilta melojilta (2). Onneksi, nämä ovat ensimmäiset sitten Skorvön. Muuten olisin varmaan siellä vieläkin. Iltaa myöten nousee upea helle. Karikoissa asuu sorsia ja joutsenia. Päädyn Buttelskäriin. 52 km, 9 h.

Lågskäriin lähes pläkässä, hehkuvassa helteessä. Matkalla on yllättävän paljon luotoja ja kareja. Puhelinverkko toimii huonosti. Iltapäivän helle on tukahduttava. Siis näinkin ulkona. Sää olisi mainio, mutta olen liian väsynyt lähteäkseni Ruotsiin. Jatkan kajakin remonttia. Majakanvartijoiden talo on lintuyhdistyksen tukikohtana. 32 km, 4.5 h.


Pala vielä suorempaa kalliota

Tiistai. Ylitys 08:30-13:30. Keli erinomainen, myötäistä 0-2 m/s. Flötjanin jälkeen ei edessä näy maata tuntiin. Helle painaa, ja kärpäset vaivaavat. Vastaan tulee veneilijä, kysyy, olenko OK. Ruotsin puolella on vanha tutkamasto. Se on suoraan Söderarmin takana, huomaan sitten kun maata alkaa näkyä. Masto näkyy kajakistakin 50 km, mutta se kuulemma otetaan pian alas. Ylityksen jälkeen 30 km Ängskärille. 9 h, 62 km.

Keskiviikko 6.7. Takaa kuuluu tuhinaa. Iso uroshylje ajaa minua takaa, ja puhisee uhkaavasti. Muita uroksia ei ilmeisesti hänen reviirillään kaivata. Kaivan esiin kameran, ja teen muutaman väistöliikkeen, mutta ahdistelijani ei antaudu filmille. Pikku eksymisen jälkeen Möjaan kauppaan. Täällä on kaasua. Tukholman sisäsaaristossa on heinäkuussa vipinää. 9h, 60 km.

Isoja ovat nämä saaret. Kahdesta pääsee ohi päivää kohti. Helle jatkuu. Ensimmäisen kerran elämässäni melon puolukkapuurossa. Loivaa myötäistä, unelmoin purjeesta. Ensimmäisen kerran melkein pännii. Nynäshamniin, 9 h, 62 km.

Perjantai 8.7. Reitti kääntyy länteen. Levää on meri punaisena. Helle, purjeveneitä loppumattomana jonona. 55 km, 9 h. Lauantai. Oxelösundissa kaupassa. Pitää kävellä keskustaan asti. Väsyttää. Itätuuli, jossain jyrisee ukkonen. 8.5 h, 54 km.

Ostrogoottien rannoilla

10.7. Hylkeet ulvovat kuin surulliset koirat. Linnustonsuojeluaika päättyy. Näkyy rysiä, iltapäivällä merituuli.  Luulen jo selvinneeni Itä-Göötanmaalta Smålannin puolelle. Tapaan kuitenkin lounasravintolassa ostrogootin. Sivallan sanan säilällä, ja se lähtee niskojaan nakellen. Samassa ravintolassa Sveanmaalainen Artisan-meloja Bertil Malmgren. On äijillä eroa elintavoissa. Bertilillä on mukana aurinkokennolla toimiva partakone. Ilmoitan, että parranajo ei kuulu viikinkityyliin. ”Jag har inte den” kuuluu herrasmiesretkeilijän vastaus. 9.5 h, 55 km.

Taas polskii hylje perävanassa. Iltapäivän merituuli ja sen nostama aallokko vievät voimat. Joutsenet palkivat  viisikymmenpäisinä tokkina. Blankaholmin saariston pohjoisimmalle saarelle. 8.5 h, 55 km.

Liikkeelle 06. Hylkeiden laulua. Tuuli nousee ennen puolta päivää. Kunnon päivätauko, lämmintä ruokaa, torkut. Öölanti näkyy. Ilman tuulta olisi helle paahtava. Iltaa myöten 20 km ylitys. Nousee navakka vastainen. Rajulla väännöllä pääsen aukean yli. Mönsteråsin tehtaalle jonottavat rahtilaivat katselevat ihmeissään. 11 h, 65 km.

13.7. Eilisen spurtti ottaa voimille. Heti aamulla pummi. Länsituuli painaa. Oknössä lehtipihviä. Leirintäaluesakki paahtuu täällä hiekkasaaressa. Matalaa on – pysyn rannikon suojassa. Leiri jo varhain, Pataholmin laidunnettuun perinnemaisemaan. 7 h, 45 km.

5.5 h Kalmariin. Missähän se on se Kalmarin Unioni? Rokki soi, kreikkalainen ravintola. Sitten taas länsituulen armoille. Se tyyntyy illaksi, ja jatkan puolille öin. Rannikon profiili näkyy yöllä, mutta kuinka kaukana? Säkärantautuminen, leiri pystyyn Magliten valossa. 12 h, 70 km.

Perjantai 15.7. Herään yhdeksältä, Vastatuuli 8 m/s, merelle ei ole kiirettä. Sää on muuttunut, helle kesti 11 vuorokautta. Lasken, että matkaa on jäljellä vajaat kolme viikkoa.  Lähtö kello 19. Tuuli on tyyntynyt, mutta aallokko on jäljellä. Puolitoista tuntia vasta-aaltoon. On mentävä ulos, jotta pääsee ohi pitkästä niemestä, jonka päässä on pitkä rysä. Täällä Smoolannissa pidetään rysiä ilmassa, kun Sveanmaalla ja Suomessa ne yleensä ovat vedessä. Edessä majakka. Sinne, sitten rannan suuntaisesti, kaukana rantatyrskyistä.

Lounaassa mustenee. Ukonilma tunkee päälle. Tuuli yltyy. Ehdinkö majakkasaareen? En ehdi. Käännän jyrkästi takaoikealle. Rajussa sivumyötäsessä luotojen väliin. Istun ja katselen, kun sade pieksee aallokon tainnoksiin. Hetken päästä tuuli tyyntyy, ja sade lakkaa. Hiljaisuus. Matka jatkuu.

Uusi ukkoskeskus. Sekin menee ohi. 10 km eteenpäin, ja taas löytyy aallokko. Täällä ei ole kuuro käynyt. Ilta pimenee. Pimeydessä on pimeyden lait. Keltainen kajakki näkyy, aallot eivät. Ne vain tuntuvat lantiossa. Kompassineula ei näy, kartasta puhumattakaan. Rannikko kaartaa jyrkästi oikealle, mutta vasemmalla näkyy pitkiä kivijuotteja. Kuulen aaltojen murtuvan. En uskalla jatkaa – maihin puolen yön maissa. 4.5 h, 20 km.

Lauantaiaamuna kello 05 löydän itseni melkein talon pihasta. Olen yöllä kiertänyt viimeisen rysän rannan puolelta, siitä mitään tietämättä. Jumala suojelee hulluja ja humalaisia. Olutta, leipää, liikkeelle. Melonta ei kulje. Reilut 2 h Kristianopeliin. Aamupalan laittoa, liikkeelle taas kello 11. Nyt tuntuu kunto paremmalta, mutta nousee vastatuuli 8 m/s. Maihin Olsängissä kello 14. Upean niemi, tammea, niittyä ja lehmänpaskaa. Teltta seisoo tutisten, unta kuulaan. Ehei. 30 sonnimullia tulee purkamaan telttaa. Puolet kiiloista on jo pitkin mäkeä, kun nousen ja vien tavarani rantaan. Taitavat olla koulutettuja otuksia.

Krok ja Orm

Tuuli tyyntyy iltaa myöten. Pimeyden tultua jään kaksi kertaa kiinni hiekkaan, ja monta kertaa kiviin. Kolme kertaa yritän läpi paikasta, josta ei pääse. Miksi ei Luoja ole luonut selvää rajaa maan ja meren välille? Viimein näkyvät Torshamnin itäsataman valot. 8.5 h, 45 km.

Oli tarkoitus nukkua satamassa pari tuntia. Nukuin 8. Sääennusteen mukaan tämä on pahin tuulipäivä: länsi 12 m/s. Juttelen satamassa paikallisen kalastajan kanssa, kajakeista ja turskasta. Täällä on kalastustauko syyskuulle asti. Lähtö puolelta päivin. Sekoilua niemen kivikoissa, vastaiseen selän yli. Vauhti on tyypilliset 2 km/h. Sitten saarten takaa kiertelyä. Tammea, kalliota, kulttuurimaisemaa. Maisema pysyy kunnossa laiduntamalla. Miksi ei meillä? 4 h, 15 km.

Maanantaina lähtö 04.40. Matka taittuu hyvässä kelissä. Upeita maisemia. Ronnebyn Gölandetista löytyy vene, joka näyttää heittelle jätetyltä. Soitto poliisille. Iltapäivällä tuuli nousee taas. Majoitus lammassaareen, kakkakasojen keskelle. 10 h, 60 km.

19.7. lähtö kello 06. Listerhufvud näkyy. Täällä varusti Krok laivansa. Historian suurmiehiä. Kolmen tunnin Pukavikin ylitys. Sitten matka jatkuu Sölvesborgin lahden ylityksellä. Reilun tunnin jälkeen sää kuitenkin muuttuu. Käännän takaoikeaan, ja surffaan silliniemeen. Edelleen Blekingessä. 7 h, 44 km.

Vasta aamulla huomaavat lehmät minut. Ovat laitumella perhekunnittain, pikku vasikoita myöten. Onneksi aikuisia sonneja ei näy. Päätän syödä telttani itse, kun aika koittaa. Julistan 20 metrin reviirin, ja sen ympärille 10 m suojavyöhykkeen. Ajan tunkeilijat päättäväisesti pois, ja asia on sillä selvä.

Jiihaa. 2*15 m aaltoja. Niiden takana on tuulensuoja, ja etupuolella alamäki. Aalto on ystävä. 8-12 m/s olisi muuten paha nakki. Kolme ja puoli tuntia, ja pääsen viimeisille Blenkigen saarille. Sitten eksyn ulos merikortilta, lopulta löydän itseni Åhusin lintusärkältä. Siis vihdoin Skånessa. 24 km, 6 h.

Sekä Bornholmin- että Argonan merellä on vesi kylmää ja kirkasta. Leväkasvustost häipyivät jo Smålannissa. Mistähän tämä voi johtua?
Alas bunkkerin päältä vasta viiden jälkeen, lähtö vailla 7. Tuuli yltyy pian navakaksi. Maihin Beddingen ja Smygehamnin välillä. 4 h, 20 km.

24.7. Trelleborgin ohituksen jälkeen löytyy Falsterbon kanava. Upeaa! Vesi on kylmää ja vastatuuli navakkaa, olisi hirveä homma kiertää Falsterbo. Kanavan jälkeen olen Juutinraumassa. Vesi on suolaista, mutta lämmintä. Näkyy meduusoja, heti ensimmäisenä päivänä n. 100. Sivutuuleen pohjoiseen. Rankka karikon vastatuulikierto, sitten leiri Malmön uimarannalle Klagshamniin. Uusi silta Tanskaan on hieno. 9.5 h, 55 km.

Maanantai. Myötäisessä Lommabuktenin yli Barsebäckiin. On täällä ydinvoimala. Kapakoinnin jälkeen Landskronan ohi Glumslöviin. Leiri linnan puistoon. 9 h, 55 km.

Kattegatt öppnar sig framför mig

där finns Atlant och Väster

bakom mig moderlig Östersjö

beundrar Henne vid Kullen

Pitkä päivä, Salmen läpi Kummulle. Täällä heitettiiin Orm laivaan. Neljän metrin aaltoja, kivoja. Päällä on 10% vaahtoa. Suuntajäykkä kajakki luistaa hienosti sivuttain. Kyllä se vesivaahdon mukana kulkee. Mutta jos runko olisi 10 cm korkeampi, taitaisin olla vaikeuksissa. Aurinko laskee mereen, ja peittää näkyvyyden. Taas on otettava aallot lantiolla. Hämärissä rantaudun rajusti. Peitto auki, ja seuraava aalto täyttää kajuutan. Sitä seuraava heittää kajakin kivikkoon. Pelastan ensin melan. Sitten tyhjennän paatin, ja vien sen rantaan. Astun simpukkaan, niitä riittää.

Keskiviikko. Reilua merenkäyntiä Kummun eteläpuolella. Viiden metrin aallot, alla kolmen metrin ristiaallokko. Taidan sittenkin olla liian lähellä kallioseinää. Mietin, uskallanko lainkaan lähteä ylittämään Skäldervikeniä. Niemen kärjen jälkeen kuitenkin rauhoittuu, seilaan Torekoviin kaverini Helénin vieraaksi. 4 h, 25 km.

Torstaina Hallantia pohjoiseen. Laholmsbukten on iso. Heikkoa myötäistä. Näen pyöriäisen, päädyn Falkenbergin länsipuolelle. Takatavaratilassa on monta litraa vettä. Makuupussi käyttökelvoton. Se oli kuivamärkäsäkissä. 10.5 h, 65 km.

Kalliissa raflassa pakasteturskaa. Varbergin kierto. Kartan mukaan jonkinlainen hylkeidensuojelualue. Pääsen vastatuulessa 20 metrin päähän, sitten loikitaan luodolta veteen. Naaraat ja kuutit taemmas, kun kuusi urosta ympäröi minut. Sotajoukon johtaja polskii hännällään. Polskin melalla takasin, ja murtaudun ulos saartorenkaasta. Seitsemän hylkeen partio seuraa minua kaksi kilometriä. Valtakunnan rajalle saavuttuaan jäävät siihen vartioon. Ei saanut taaskaa vainolainen heidän naaraitaan. En pahoita siitä mieltäni, vaan polskin iloisesti melalla hyvästiksi. Leiri Buan kalliolle. 7.5 h, 37 km.

Lauantaina Göteborgiin. Taas hylkeitä luodolla, mutta nämä eivät ryhdy vainoamaan. Sataa rankasti ja pitkään. Domsöltä löytyy kuiva laavu. Teltta rankiseksi laavuun. 9.5 h, 60 km.

Rouva Bohus hymyilee

Länsituuli vaihtuu lounaiseksi, ja sitten eteläiseksi. Surffia Sälön selän yli. Tauko Kläverön edustalla. Leiri Skärhamnin Häröseen. Ilmanala on toinen kuin kotirannoilla. Rouva Bohus hymyilee. Ehdin todeta tämän, ja sitten lähtee teltta lentoon. Saan kulmasta kiinni, ja harrastan riippuliitoa. 9 h, 60 km.

Maanantai on elokuun ensimmäinen päivä. Tuuli on kääntynyt vastaiseksi. Syön silliä Gullholmenissa. Avomerellä on hankala aallokko. Menetän goretex-lakin. Taas hylkeitä ulkoluodolla. Vastatuuleen noustessa niitä pääse tosi lähelle – ei näy, ei kuulu, eikä haise. Luoto tyhjenee pikaisesti, kuin häly käy. Leiri veneilijöiden slummiin Kornön saaristoon. 7 h, 35 km.

Tiistaina on taas tuuli myötäinen, navakka lounas. Sählään Kungshamnin saaristossa. Joudun vahingossa Sotenäsin kanavaan. Sitten surffia Bovallstrandin selällä. Purjeveneet surffaavat hieman nopeammin kuin minä, täytyy katsella taakse. Näen tänä päivänä yli tuhat venettä. Katselen selältä, kun kaksi sataa venettä uppoaa vuoreen. Siellä täytynee olla väylä, tai muuta kivaa. Painun perään, ja löydän Hamburgsundin sillibuffen. Fjällbackan kautta, sisäreittiä Grebbestadiin. 8 h, 50 km.

Etappi on pykälässä. Pääsin ulos. Seuraava vaihe on Oslovuonon ylitys, ja mitä siitä sitten seuraakaan. Se on kuitenkin toisen suven rojekti. Kamppeet kajakkiin, kajakki säilöön. Merihurtta kaipaa remonttia. Vuoto on takana, kannen ja rungon välissä. Aion laittaa ensiavuksi sisälle hartsia ja pintaan teippiä. Lisää kuitua ja päälle kevlarnauhaa joskus, jos saan hänet kotiin. Nyt hän saa kuivua talven ja kevään. Saludo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s